Istutustouhuja

Pääsiäisen aurinkokelit houkuttelivat paistattelemaan päivää erinäisiin ulkoilumaastoihin. Ruissalo oli lähestulkoon ylikuormitettu kevään lämpimistä säteistä nauttivista ihmisistä. Ulkoilun lomassa parveke sai lisää taimiruukkuja olemassaolevan kaaoksen lisäksi. Herra koira toimi aktiivisena assistenttina istutuspuuhissa.

Viime kesänä Jalon tultua taloon kävi selväksi, että lattiatasolla ei oleile enää yksikään vihertävä, mikäli sitä ei ole tarkoitus harventaa tai uudelleenmuotoilla. 

Tällä hetkellä parveketta kansoittavat purkit ja purnukat ja sekasorto. Mutta jo nyt lasien takana lämpötila kohoaa nopsasti reippaasti päälle kahdenkymmenen, joten taimi-istutukset muodostanevat piakkoin parvekkeelle mielettömän, kukkivan unelmapuutarhan (toivoa sopii).

Kevät

Mies läks taas reissuun. Jännä juttu, että viime työkeikan aikana Jalo sitkeästi joka aamu kärtti lenkille seitsemältä, mutta kun J tuli kotiin, nukkui herra yhtäkkiä helposti yhdeksäänkin. Tänään saatettiin J aamulla asemalle, joten tästä alkaa varmaan taas aikaisten aamuherätysten kolmiviikkoinen...

Kesäsuunnitelmiin tuli harmillinen muutos. Olin ajatellut viettää aikaa auringossa takapihalla kera koiran ja viimeisten tenttikirjojen, mutta takapihaa kesän ajan ei ole, sillä se kaivetaan auki, kuten kadunpuoleinenkin osuus tästä talosta. Rakennuspölyä ja piikkausmölyä - jei! Olenpa kuitenkin jo viime kesänä bongannut muutamankin koiraystävällisen uimarannan, joten loikoilu siirtynee sitten sinne.

Hetken aikaa takapihalla voi vielä viettää aikaa, kuten kuvasta näkyy:

Apua, häikii!

Mitä, tuoksuuko täällä tyttökoira..?

Herra koira on täysin hullaantunut keväästä. Muutenkin melko tyttökoirasuuntautunut poju on übertäpinöissään kaikista ihanista hajuista ja vastaantulevista karvakorvista. Eilen rakastui silmittömästi cairn-tyttö Ainoon ja jahtasi Miehen sanoin muna pystyssä tyttörukkaa ympäri asuntoa, vaikka toinen tahtoi tutustua lähinnä Jalon lelukorin sisältöön.

Mainittakoon myös, että kohdattiin jokirannassa jokin aika sitten kaksi ratsupoliisia. Kohtaaminen synnytti ensin pysähtymisen ja tuijotuskilpailun, minkä jälkeen uljas herra koira aloitti valtaisan vahtihaukkunsa. Kerrassaan epäilyttäviähän nuo ovat, hevoset, poliiseista puhumattakaan.

 

Vahti <3

Aktivointipallukka

Käytiin mamman kanssa Raision Lemmikkiasemalla. Sain ihan itse hyöriä leluosastolla, ja valitsin tällaisen aktivointipallukan:

Lelun sisälle voi laittaa nameja (tai minun tapauksessani ihan vaan raksuja, koska tällä tavalla suostun syömään niitäkin). Sitten siinä on yksi reikä, josta namien on tarkoitus tulla ulos. Pallukka keikkuu, muttei kaadu, vaan pyörähtää aina uudelleen pystyyn, ärsyttävää!

Minä pidän tästä, hyvä ostos!

Onnettomuus

Taannoin esittelin ystäväni Kumikanan. Eräänä päivänä leikin lomassa sattui tapaturma. Kumikanalla oli jo aiemmin ollut raajassaan repeämä, mutta nyt kävi pahemmin.

Kumikanan raaja irtosi! Voi ei, hämmästyneenä nuuskin irronnutta jalkaa, mutta jatkoin leikkiä, sillä raajan irtoaminen ei tuntunut haittaavan Kumikanaa. Irronnut raaja on nyt tallessa lelukorissa - sitä on kiva välillä natustaa - ja leikki raajarikkoisen Kumikanan kanssa jatkuu.

Ei mitään uutta Turussa

Harmaata, sateista, sumuista ja koirankakkaa. Loputtomasti koirankakkaa. Mitä suurempi koira, sitä todennäköisemmin läjä on jätetty korjaamatta - no kai nyt, kun sellaisen tortun korjaamiseen tarttisi melkeinpä jätesäkin...

Jokirannassa kohdattujen koirakkojen kanssa tavallisin puheenaihe on juurikin tämä koirankakka-asia. Että ketkä jättävät korjaamatta. Että kuinka vaikeaa pökäleen poiminta tuntuu joillekin olevan.

Kaduista moni on jo lakaistu hiekoitushiekasta puhtaaksi, ja kuivalla kelillä on jo ihan kiva tepastella. Kunnes herra koira tekee haistelukoukkauksen tienvierusnurmikolle ja astuu pienellä sievällä tassullaan edellisen lenkkeilijän torttukekoon. Näen kuin hidastettuna, kuinka kaikki varpaat hitaasti painautuvat läjään - se siitä puhtaudesta, taas koira pääsee kotona kylpemään.

En ymmärrä. Meillä kakkojen korjaaminen on itsestäänselvyys, ne kiikutetaan roskakoriin ihan kaikkialta, paitsi nyt ihan umpimetsästä tai ojanpohjalta. Olis hirveen kiva, jos koiraihmiset vetäisivät tässä asiassa yhtä köyttä ja korjaisivat jätökset. Kaupungissa viheralueita ei ole hukattavaksi koirankakan alle!