Kuvia, hyviä ja hauskoja

Mamma oli tänään poikkeuksellisen tomeralla tuulella. Tuli töistä ja kesken vastaanottohepulointini alkoi jo vetää ulkovaatteita päälleen. Hypättiin autoon (no okei, mut nostettiin autoon, koska heittäydyn aina kaks metriä ennen autoa selälleni maahan) ja rallikuskimammani kaahasi tuhatta ja sataa viimeisten auringonsäteiden perässä Katariinanlaaksoon. Ja kas, sitten mut istutettiin kalliolle ja poseerasin, tovin jos toisenkin.

Mut kattokaas, kylhän mä aika komeelta näytän, vai mitä?

Koska mamma ei tosiaan oo mikään pro näissä valokuvausjutuissa, piti poseerausta harjotella ennen kun näitä hyviä kuvia alkoi ikuistumaan. Saatiin siis pari hauskaa kuvaa muistikortille myös.

Oi tonnikalapala, mihin olet menossa?

Tonnikalapalanen, joko saan syödä sinut?

Syystuuli tarttui korvakarvoihini

Ja aurinko, häikii!

Tässä hymyilen koko hammaskalustoni leveydeltä.

Tässä kuvassa on nähtävissä myös hyvin muodostunut kulmahampaani.

Poseeraus on tylsää...

Siis todella tylsää! Joko mennään?!?

Palkintona poseerausurakasta sain paitsi tonnikalapalanameja myös enemmän kuin ansaitun hepulointihetken pellolla. Tässä vaiheessa aurinko oli jo laskusuunnassa ja valoa kovin vähän, mutta vauhtini erottanee silti...

Kyl ny kelpaa nukkua iltapäikkärit, ja huomenna vähän pidemmätkin, kun on taas tulossa sadetta. Aurinkotankkaus on tärkeetä tähän aikaan vuodesta!