Hirmee punkki

Moikkis, kamut!

Viime päivinä on ollu gaumeen kylmä. Jopa sadetta. Yks aamu mamma huuteli mua ulos, en oikein ois jaksanu nousta. Koitin teeskennellä nukkuvaa, mut ei, sieltä mut kaivettiin peittokasasta kaatosateeseen. 

Lenkuroinnin jälkeen jouduin viel suihkuun, mut sieltä kipitin takas unille ennenku mamma kerkes ripustaa pyyhettäkään naulakkoon. Menin oikeen kunnolla piiloon, tonne peiton sisälle, ettei vaan tartte uudestaan lähtee ulkoileen. 

Mutta tänään! Tänään mamma taas huuteli eteisessä, että pitäis lähtee aamu-ulkoilulle. Mää olin ihan hiljaa. Lopulta mamma tuli hakeen mua ja siellähän mää istuin, keskellä sänkyä, kuulemma maailman surkeimman näkösenä, tassu ihan litimärkänä ja sitä tassua lipoessani olin vähä lakanaaki kastellu. Mamma sit ymmärsi mun katseesta, että nyt on hätä, ja otti tassun tarkasteluun. Ja voitteko kuvitella!

Mun varpaiden välissä, tuolla ihan todellatodella syvällä tassun sisässä oli punkki. Ihan semmonen yli puolen sentin mittaiseksi itsensä imenyt ryökäle! Voi ällötys, sanoi mamma, ja sit punkki saikin lähteä hyvin nopeasti. Just edellispäivänä mamma irrotti mun poskesta valtaisaksi paisuneen punkeroisen. Tähän saakka ei ole ollut käytössä punkkisuojausta, täällä Salossa kun noita ökkiäisiä tuntuu olevan selkeästiTurkua vähäisemmin (tassupunkkia lukuunottamatta kaikki tämän kesän punkit on tarttuneet Ruissalosta), mut nyt mamma vähän puhus, että jotai tarttis tehdä, ei enää varvas- eikä poskipunkkeja eikä mielellään muuallekaan kiinnittyneitä otuksia. 

Mikä muualla mahtaa olla punkkitilanne, onko ökkiäishavaintoja vai karkotteet käytössä?

Nelivuotiaan kuulumiset

Kylläpä meillä on hirvittävän tiheä postaustahti! Mut kuulkaas kamut, tässä on nyt ollu niin paljon kaikkee, ettei oo kerenny. Eka oli noi helteet, ni sit piti vaan hirmusesti lenkuroida ja päikkyröidä ulkosalla. Sit mun mamma palautti jonku semmosen kradun, sitä on kuulkaas väännetty tovi jos toinenkin.

Mut sit oli mun synttärit! Täytin neljä! Sain asianmukaisen kakun, joka sisälsi paljon jauhislihaa, raejuustoa ja kinkkukukkakoristeen. Oli hyvää. Sain myös synttäriaamupalaks namikätkön (tyhjän talouspaperirullan, toim. huom.), johon oli tungettu kaikkia mun lempparinameja ihan hirmeen paljon. Namskis!

Synttärilahjaks sain uudet valjaat. Pitkästä aikaa kokeiltiin Hurtta-merkkisiä, ja on ne ihan passelit. Ei yhtä täydellisen kokoiset verrattuna noihin pehmustettuihin Ratia-valjaksiin, mutta kesällä nyt sitte ainaskin kevyemmät ja vähemmän hiostavat. Hihnakin uusittiin, vanha onkin ollut käytössä miltei nelisen vuotta! Hämmästyttävän hyvässä, vaikkakin nuhjaantuneessa kunnossa vielä sekin, mutta heijastimet on kyllä ihan entiset jo. Uudet valjaat on Y-mallia ja väriltään tyylikkään vaaleansiniharmaat korallinsävyisellä tehosteraidalla. Täs mä poseeraan uudet valjaat päällä, nelivuotiaana iltalenkuralla!

Sit ollaan vähäsen puuhailtu pihalla, nimittäin rakennettiin (mää hyvänä työnjohtajana) aitaus! Että voin sitte ulkoilla vapaanakin, ilman jälkiliinaa. Nti Kattinen tuli kans testaamaan työn tulosta. Hyvin toimii, jahtasin Kattista ympäri aitausta, ei päässy karkuun kisu. 

Aidalle tosin kävi sitten vähäsen köpelösti, kun salaojakaivuri jurnutti siitä ohi. Väli oli liian kapea, aita tarttu matkaan ja meni mutkalle. Nyt odottelee fiksausta (ja fiksumpia tukikeppejä). Onks teillä kamut millasia aitoja pihoissa? Pääseekö niistä yli, taikka ali?

Kivoimman nimen päivää

Tiiättekös kamut, mikä päivä tänään on? No sehän on Jalon päivä! Siis mun nimpparipäivä!

Alotin nimpparipäiväni köllimällä pitkään aamu-unilla vähäsen tavallista pidempään. Otin pupunkin tyynyks kainaloon.

Mun nimihän on bongattu Kamut-sarjiksesta, jos ette vielä tienneet. Siinä on se Jalo-niminen laikkukorvainen koira. Sit siinä on kans kisu, samassa sarjiksessa, sen nimi on Kati ja se on Jalon paras kaveri. No Katia ei oo, mut nti Kattinen on, ja hänestä on kyl tullu mun paras kisukamu. Kattokaa ny vaiks, tälleen me usein nukutaan:

Mun mammalla on ollu hirmeesti kiireitä. Siks me ollaan vähä oltu hiljaiselossa tääl plokimaailmassa. Mut livenä ollaan kyl nautittu kirkkaasti kukkivista leskenlehdistä, vihertävistä tienpenkoista ja kuraisista lenkurointimaastoista. Ja aurinko! Siitä ollaan kans nautittu.

Vielä vähäsen kuulemma pitää mamman rutistaa ja sit helpottaa ressi ja kiirus. Pääsiäisenä kuiteski vähä rentoudutaan, ihan kaikki, ja tänään tiätty juhlistetaan mun nimpparii. Tässä teemaan liittyen viel pari kuvaa, ku me tossa vähäsen aikaa sitte juhlittiin mamman synttäreitä. Mä tulin herättään mamman tommonen hiano hattu päässä!

Hyvää pääsiäisen odotusta ja keväisiä kelejä (ainaki tänne on luvattu lämmintä!), kamelit! Me koitetaan aktivoitua taas pian, jopa ihan kommentoimaan muitten tarinoita ja kertomaan kuulumisia omassa plokissa kans!

Landella

Hiljasta

Ei autoja

Ei päälle käveleviä ihmisiä

Tilaa

Aamulenkuralla voi vaikka leikkiä pallolla

Tai heitellä frispiitä

Tai jahdata kissakamua

On luontohaisuja

Fasaaneja, kettuja ja naapurin koiria

Jos tulee väsy, voi kesken leikin kellahtaa nurmikolle päikkäreille

Tiättekö kamut, must on tullu maalaiskoira!

Tammikuulumiset

Mun mamma on ollu gaumeen kiireinen viime aikoina, taas, mukamas. Jotain tenttiä ja kradua kuulemma, mää oon kyllä sitä mieltä, että aika on lähinnä kulunu telkkusarjojen seuraamiseen (Poliisit on ihan kiva munki mielestä ku siinä esiintyy välillä myös poliisikoiria työssään) ja ylipitkiin yöuniin sekä päikkäreihin...

Mut sit me ollaan lenkuroitu kans. Tuolla maaseudun rauhassa varsinki, on kuulkaas aika makoisaa tallustella. Puhdas lumi tassujen alla, ei pakokaasuja, ei likaa eikä pissoja tienvarsilla. Vähä viilee on kyl ollu, mut päiväsaikaan aurinko on lämmittäny silleesti, että ihan kivasti pystyy ulkoileen kummiski.

Kameran kanssa on mamman mukaan vähä hankala liikkua, ku on nii kylmä, ettei topparukkasia tarkene oikeen ottaan hetkekskää pois, mut napattiin me kuiteski pari kuvaa mun uljaasta olemuksestani yhen aurinkoisen lenkuran yhteydessä.

Hyvää helmikuuta kaikille kameleille! Toivotaan vähän vähemmän kylmiä lenkurointikelejä jookos...