Punkkei!!

Ounou, nyt ne on taas heränneet talviuniltaan. Ärrrsyttävät pienet ökkiäiset, joita punkeiksi kutsutaan. Lenkuroin tänään urheilupuistossa, ja siellä turkkiini hyppäsi punkki. Tarrasi sitten tiukasti kiinni kainalooni, josta mamma sen juuri paikansi ja poisti viime kesänä harjaantunein ottein. Yäks! Heti huomenna saan kuulemma herkän ihoni suojaksi karkoiteliuoksen (joka muuten löyhkää ihan karmealta).

Miten teillä plokikamuilla ehkäistään punkkieliöiden tarrautumista koiraan, ja joko niistä pirulaisista on näköhavaintoja? Viime kesänä yhden mökkipäivän aikana minusta havaittiin punkkeja kymmenkunta, joten täällä rannikolla niitä ökkiäisiä kyllä riittää...

Kesää ilmassa

Keskiviikkona paistoi aurinko. Tooodella lämpöisästi! Pääsinkin toooodella pitkästä aikaa metsälenkuralle ja voi ihme sitä hepuloinnin määrää, kun huomasin autosta ulos pompattuani saapuneeni Katariinanlaaksoon. Lenkurointipaikoista ihan parhaista parhain!

Ihan ekaks suunnattiin epäviralliselle koirauimarannalle, jossa kesällä vietetään toivottavasti taas paljon aikaa. Kävin vähän jo kahlailemassa ja maistelemassa herkullista merivettä. Nam...

Siel mettässä oli tosi paljon sinivuokkoja. En saanu mennä möyrimään niitten sekaan. Mamman järkkäristä oli akku loppu ja se kiukutteli, kun kännykällä ei saanu kunnollisia kuvia. Mut näkyyhän tossa jotain sinistä kuiteski...?

Kauheesti janotti pitkä lenkurointi, joten kävin aina välillä pulikoimassa ja juomassa ojanpohjissa ja lätäköissä...

Sit mulle kävi vähän nolosti. Laskelmoin väärin lähimmän mättään sijainnin, ja loikkasin hirvittävän hepulin valtaamana suoraan lätäkköön. Ja se lätäkkö olikin aika syvä, silleen että mä menin uppeluksiin, ihan niinku nuppiani myöten. Törkeä mammani nauroi kippurassa hämmästynyttä olemustani sukelluksen jälkeen...

Sit mä näin elämäni ekaa kertaa joutsenen. Se tuli ihan lähelle, melkein vaan metrin päähän, sit mamma kiskokin mua jo kauemmas kun mukamas se lintu näytti uhkaavalta. No joo, sit se avas sen järkyttävän ison nokkansa ja sähisi mulle. Siis silleen ku kissat, mut ainaki sata kertaa pelottavammin! Mamma epäili, että sillä saatto olla vaimo ja tulevat poikaset jo lähistöllä, ja se vähän niinku tuli hätyyttämään meitä pois häiritsemästä...

Huh, olinpas väsynyt tämän pitkän lenkuraisen jälkeen, mutta tooodella onnellinen! Lenkuran päätteksi käytiin vielä siinä samaisella uimarannalla huuhtomassa komea turkkini pahimmista kurakikkareista, sitten matkasinkin takaisin kotiin hyvin ansaituille päikkäreille.

Joko muualla on kevät pitkällä? 

Töistäpaluuhepuli

Sillon kun mun mamma tulee töistä (tai oikeastaan kun mamma tai pappa tulee mistä tahansa kotiin viiden minuutin jälkeenkin), ni mä oon tosi ilonen. Hepuloin. Möyrin, kierin ja tuhisen sekä röhkin, vispaan häntääni ja vingutan lelujani. Viime aikoina oon alkanu suorittaa kotiinpaluuhepuliani mamman ja papan sängyssä.

No vähän olin syöny sängylle unohtunutta mulle niin rakasta pyykkikorin kantta, siitä rottinkitikut päiväpeitolla... Kun siinä on edelleen järsittävää ja se vaan rouskuu niin mukavasti hampaissa! Mut tasapuolisuuden nimissä näytettäköön, mitä mamma sai aikaiseksi:

Mamma pyöritti hulavannetta, seurauksena jääkaapista irtos kahva (ja melkein lensi mua päähän ku mä vaan pahaa aavistamattomana nukuin päikkäreitä). Hups.

Sadetakki myynnissä!

Jalo sai eilen uuden sadetakin, sillä viimeisimpänä sadekelipäivänä huomasin vanhan takin jääneen (taas) pieneksi. Herra koiran rintakehä miehistyy, ja tuntuu, että selkäkin on saanut taas vähän lisää pituutta. Mutta uuden takin tultua taloon jää vanha tarpeettomaksi. Myynnissä siis Hurtan sadetakki, koko 36, väri erittäin tyylikäs maastonvihreä. Käytetty vain muutamia kertoja, sillä hankittu "kakkostakiksi" kevään pahimpien kurapäivien aikaan, kun toinen takki ei ehtinyt kuivaa lenkkien välillä... Kunto uudenveroinen. Hinta 20 euroa, siihen kuuluu myös postituskulut. Koska lukijoiden joukossa on pikkukoiria, kokeillaan kaupantekoa ensin tätä kautta ennen perinteiseen huuto.nettiin siirtymistä!

Lisätietoja takista esim. Peten koiratarvikkeen sivuilta. Kiinnostuneet laittakoot sähköpostia mtalin(at)utu.fi, kiitos!

Kuvien malli on herätetty kuvaustilannetta varten päiväuniltaan, minkä vuoksi mallilla on kuonollaan erittäin tympääntynyt ilme...

Kissakaveri

Saanko esitellä, ystäväni Oskari: 

Oskaria kutsutaan myös nimellä Henkku, eli siis Hengailija. Oskari, tai siis Henkku, on ehkäpä maailman kiltein kissa. Oskarin sisaruksetkin (heitä on viisi kappaletta) on kyllä maailman kivoimpia, ja me tullaan heidänkin kanssaan aika hyvin toimeen. Ainut vaikeampi tapaus tän kissaperheen jäsenistä on sisarusten äiti, joka aina mut nähdessään loikkaa hattuhyllylle tai sihisee varoittavasti, joten ymmärrän olla edes lähestymättä tätä temperamenttista leidiä...

Mut Oskari puhuu vähän koirienkin kieltä. Me tullaan aika hyvin juttuun.

Oskarin tassut on tosi pehmeet, hän ei koskaan käytä kynsiään mun kanssa leikkiessään.

Mä putsaan Oskarin korvat, ja Oskari siistii välillä mun korvakarvoja ojennukseen. Oskari on myös aika notkea, harva halailee tollasesta kulmasta!

Täs me ollaan, mä ja mun kamu Oskari: 

Onks teillä plokikamuilla kissakavereita?

Raukea sunnuntai

Etsi kuvasta koira: 

Hengitysaukosta näkyy pieni nenänpää: 

Ja kun peittoa nostaa, pesästä löytyy tiibetiläinen päiväunilta: 

Rentoa sunnuntaita!:)

Takatalvi

Ai kauhee ku viime postauksesta on aikaa. Mammalla on ollu muka kiire. Oikeesti se on ollu vaan tosi laiska... Masentavaa, kun hyvin alkanut kevät vaihtui lumimöhnäsohjoon. Mut tossa yks ilta, ku oli vielä kuulas kevätkeli, käytiin vähän leikkimässä mun hyvän ystäväni Millin kanssa. Mut kuvitelkaa, mä en päässy vapaaksi. Kuulemma karkaan, kerran oon samassa paikassa kirmannut jo autotielle. Joten olin kiinnitettynä tollaseen 15 metriseen (aivan liian lyhyt) jäljestysliinaan. Ystäväni Milli keksi kuitenkin, että tarttumalla siihen mun liinaan mä en solmiudu risukkoon ja puihin, vaan päästään eteneen tosi vauhdilla. Vähäks kätevää!

(kuvista kiitos Pauliinalle!)

Milli <3 Jalo