Saanko esitellä, ystäväni Oskari:
Oskaria kutsutaan myös nimellä Henkku, eli siis Hengailija. Oskari, tai siis Henkku, on ehkäpä maailman kiltein kissa. Oskarin sisaruksetkin (heitä on viisi kappaletta) on kyllä maailman kivoimpia, ja me tullaan heidänkin kanssaan aika hyvin toimeen. Ainut vaikeampi tapaus tän kissaperheen jäsenistä on sisarusten äiti, joka aina mut nähdessään loikkaa hattuhyllylle tai sihisee varoittavasti, joten ymmärrän olla edes lähestymättä tätä temperamenttista leidiä...
Mut Oskari puhuu vähän koirienkin kieltä. Me tullaan aika hyvin juttuun.
Oskarin tassut on tosi pehmeet, hän ei koskaan käytä kynsiään mun kanssa leikkiessään.
Mä putsaan Oskarin korvat, ja Oskari siistii välillä mun korvakarvoja ojennukseen. Oskari on myös aika notkea, harva halailee tollasesta kulmasta!
Täs me ollaan, mä ja mun kamu Oskari:
Onks teillä plokikamuilla kissakavereita?
Ei oo kissakavereita. Tuossa parin talon päässä asuu kissa tai kaksi, mutta en ole päästänyt niitä kovin lähelle. Eikä ne näytä tulevankaan lähelle. Juoksevat mua karkuun heti kun näkevät.
VastaaPoistaKisut on vähän hankalia. Ne ei kai oikein tykkää koirista, elleivät oo saaneet pennusta saakka tehdä tuttavuutta. Sit on vielä toi kielimuuri, sekin hankaloittaa kanssakäymistä!
PoistaTodella kaunis parikuva tuo viimeinen. Uljaat koira ja kissa arvokkaan näköisellä tuolilla, tosi kaunis otos vai sanoisinko asetelma.
VastaaPoistaEi, ei meillä ole kissaa, ei olla oikein kissaihmisiä. Vilissä on ihan tarpeeksi kissaa meille, taitaa olla kaikista kissamaisin koirarotu...
Mun mamma sanoo samaa, että mä oon tosi kissamainen. Leikinkin kuin kissa, kuulemma, ja rakastan nukkumista ja "päivystämistä" eli tapahtumien tarkkailua :) Niinhän sitä kai sanotaan, että tipsut on kissamaisia...
PoistaMeillä oli. Siokissa. Se meni pilven päälle viime syksynä. Ainu ei ikinä ees nähny sitä.
VastaaPoistaOpri
Mun äiskän ja iskän luona on kaks kissakamua. Mä kävin niitä moikkaamassa tässä jokin aika sitten. Menin junalla. Opri ei oo ikinä nähny niitä. Läl-läl-lää.
Ainu
Mullaki oli ne kaks kissakamua, jotka on kisujen taivaassa jo. Ehdin kyllä näkemään, muttei meistä ihan ylimpiä ystäviä vielä ehtinyt tulla. Mutta ei ne mua vihanneetkaan, ja sentään olin eka koira, johon tutustuivat kymmenen vuoden aikana!
PoistaHups, mulle on tullu kirjotusvirhe. Simokissa oli sen kissan nimi...
PoistaOpri
Aijaa, mut kyllä toi Siokissaki kuulosti ihan järkevältä, ei mun mamma mitään kirjotusvirhettä tajunnu :D
PoistaVoi Heke, on se vaan muru! <3
VastaaPoistaHeke = Henkku = Hengailija = Oskari, rakkaalla lapsella on mooonta nimeä ;)
PoistaHihi ai sullakin on kissakamu :) -Roomeo
VastaaPoistaTosi kivoja kuvia!
Kiitos! Suurin osa kuvista tärähti, ku me ollaan Oskarin kanssa aika nopeita liikkeissämme ja mamma kameran asetusten kanssa yks uivelo :D Mut kyl me noist ny erotutaan, ja sehän on pääasia!:)
PoistaMeillä on 4 kissaa Ronjan kaverina, ja välillä ei tiiä pitääkö myös mäyräkoira itseään kissana, ainakin peiliin katsominen hämmästyttää koiraa tavattomasti. Ai kuka on tuo karvapää tuolla? Eikö mulla olekkaan pystyt korvat? Mutta minähän osaan kissojen kieltä! Ja paras kaveri on tietenkin kissa, herra Pesonen. (turuksi herra Pesone):)
VastaaPoistaKissojen kanssa eläessä koiralle saattaa tulla toisinaan hienoisia identiteettiongelmia, mutta mikä rikkaus, osata sekä koiraa että melko hyvin kissaa!:D
VastaaPoistaSelkeesti tommonen aitokissakamu olis pähee, mulla on vaan virtuaalikissakamuja. Mut on nekin kivoja.
VastaaPoista