lauantai 13. lokakuuta 2012

Voroja liikkeellä

Mun mamma on ollu viime päivät hermoromahduksen partaalla (taas). Mää oon ihan kunnossa ja niin on kaikki muutkin eläväiset olennot, mutta puhelin, se varastettiin. Keskellä kirkasta päivää, töissä, kassatiskin alta röyhkeästi kolmen myyjän seistessä ihan miltei vieressä. Ja mamman puhelimessahan oli kaikki. Niinku puolentoista vuoden viestit ja valokuvat. Facebook-tilit ja sähköpostit salasanoineen. Yhteystiedot. Puhelin itsessään menee vakuutukseen ja liittymäkin suljettiin suht pian (ehtivät vain kymmenisen ulkomanapuhelua pirauttaa...), mutta ne kuvat... Niistä on kaikeksi onneksi tuoreet varmuuskopiot koneella, eli takaisin ne kyllä saadaan, mutta ajatus siitä, että joku amma ttirosvo näkee kaiken puhelimessa olevan, on melkoisen ahdistava tieto. 

Siispä minunkin komea lärvini komeilee nyt jonkun voron takataskussa. Kivaa. 

Parhaani mukaan oon lohduttanut mammaa ja tietysti turvannut kotia mahdollisten lisävorojen varalta. 

Niinku näin:





Parempaa viikonloppua odotellen!

12 kommenttia:

  1. Sä oot kyl hyvin lohduttannu mammaas. On noi sun ilmeet niin kivat. Mekin lohdutetaan. Ryhmähali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti pojat! Mä koitan kovasti olemuksellani pehmentää tätä kovaa maailmaa :)

      Poista
  2. Mirkulta lohtumuiskaus<3 ja emännältä päivittelyt siitä, miten röyhkeitä ihmiset saattavat olla!
    (Mirkku huomauttaa muiskauttavansa myös Jaloa, onhan se raskasta olla noin pätevä lohduttaja ja siitä hyvästä ansaitsee mäyräkoiran muiskun!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirkulle muiskuista! Erityisesti raskas lohduttajan rooli todella vaatii mäyräkoiramuiskautuksen!:)

      Poista
  3. Voi kuinka harmillista. Eikös näissä älypuhelimissa ole joku hieno paikannusohjelma? No mennyt mikä mennyt. Onneksi on valokuvat tallella. Yhteystiedoissa on sitten taas tietysti hirmu kerääminen. Harmillista. Onneksi Jalo lohduttelee varmaan parhaansa mukaan. M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on, mutta kun emäntäihminen ei koskaan ehtinyt asentaa omaansa sellaista :( Yhteystiedotkin löytyivät varmuuskopiosta, joten harmi jäi lähinnä henkiseksi, tyrmistyttävää röyhkeyttä kerrassaan voron toiminta. Jalo on kyllä erinomaisen hyvä lohduttaja :)

      Poista
  4. Kauheeta, onpa ahdistava edes ajatella että kaikki niin henk koht tieto ja materiaali joutuisi ammattivarkaiden käsiin, en ihmettele yhtään jos tollaisesta menee poissa tolaltaan. Onneksi sä Jalo oot niin uskollinen kamu, että mammaa lohdutat ja hyvin näytät lohduttavankin - noille ilmeille on pakko hymyillä! Terkkuja Turkuun, t. Laura ja Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä kertoi poliisisedälle, että puhelimessa on paljon kuvia koirasta, johon poliisisetä totesi, että "toivottavasti koira on uskottavan näkönen, että vorot vähän pelästyvät eivätkä uskalla tulla kotiovelle jos selvittävät puhelimen omistajan kotiosoitteen". Tooodella kiva kuulla, Jalo kun ei ehkä ole kaikkein uskottavin vahtikoira :D

      Poista
  5. Rosvous on raivostuttavaa!
    Ollin etäemännältäkin varastettiin aikoinaan kevari, jolla oli ehditty ajaa reilu viikko. Rosvot ajoivat sen lunastuskuntoon ja heidät saatiin kiinni, mutta pahinta on toisen omaisuuteen kajoaminen, se saa ihan niskakarvat pystyyn ihmiseltäkin.

    Onneksi Jalo on lohduttamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se ärsyttävintä onkin, että vaikka rahallisen korvauksen saisi vakuutuksesta, aiheutuu tällaisista tapauksista hirmuisesti vaivaa, työtä ja paperisotaa. Ihan vaan jonkun hetkellisen päähänpiston (tai mun puhelimen varastaneen henkilön tapauksessa puhutaan varmaan jo ihan "ammatillista suuntautumista") takia, murr.

      Poista
  6. Onneksi sä Jalo suojelet teidän kotia! Huijaat kaikkia olemalla tuollainen lötköpötkö torkkuva söpöilijä, mutta tosipaikan tullen näytät todellisen tipsusi. ;)) Ei, mutta täältä meiltäkin täydet sympatiat varkauden uhriksi joutumiselle. Toivotaan, että kortti on nypätty heti pois ja voroa on kiinnostanut vain se itse puhelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma sanoo, että mun haukkuni on kyllä uskomattoman kumea eikä kuulosta yhtään pikkukoiralta. Haukun harvoin, mutta tosipaikan tullen kovaa ja ainakin yksi aggressiivinen nisti on saanut kokea myös murinani voiman (ja luikkinut karkuun)!

      Kiitokset sympatioista!:)

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!