Ikävästä

Yli kuukauden kotonaolon jälkeen isäntäihminen on taas reissun päällä. Pieni koira ei voi ymmärtää, miksi isäntä toisinaan on kotona ja sitten taas yhtäkkiä matkalaukut ilmestyvät eteiseen, ja edessä on hiljaisuus ja yksinäisyys emännän työpäivien aikana.

Pappa, mihin menit...

En voi ymmärtää... 

Korvanikin kääntyi ympäri ikävästä...

Mamma kyllä sanoo, että kohta pappa on taas kotona...

Siihen asti pitää jaksaa odottaa.

Voi tylsyys.

Toiselta puolen maailmaa, näkee isäntäihminen emännän ja koiran näytöltään ja äänikin kuuluu, tästäkös pieni herra koira ilostuu! Tekniikka on ihmeellistä. Myös se on ihmeellistä, että paikallinen sensuuri estää pääsyn mitä ilmeisimmin myös Jaltsan Google-pohjaiseen blogiin. Ja naamakirjaan, ja mitä näitä nyt on, meille itsestään selviä juttuja.

Kotopuolessa puuhaa kyllä riittää. Loppuvuoden projektina tulee olemaan Jalon käytöksessä ilmenneiden muutosten selvittäminen. Herra koira kun on alkanut isännän lomien aikaan stressata kyläilijöistä ihan hirmuisesti. Tärisee, hikoilee ja läähättää, kiipeää syliin, makaa jaloissa ja seuraa herkeämättä. Lenkkeillessä taas on alkanut kuulua remmirähinää, joka sekin saattaa olla oire laumanjäsenten puolustamisesta, mene ja tiedä. Näihin ongelmiin on tarkoitus hakea apua koirakoulusta.

Ei oo helppoa, merimiehen muijalla eikä varsinkaan koiralla...

Pappa, mä ootan sua tässä tälleen näin!

Puistossa

Perinteisesti tässä taloudessa autonpesu tapahtuu pitkän kaavan mukaan. Isäntäihminen saattaa uppoutua siihen tunneiksi, sillä kyse ei suinkaan ole nopeasta suihkaisusta vaan järjestelmällisestä lampaankarvakintaalla sivelystä. Emäntäihminen osallistuu auton pesuun ja imurointiin mahdollisuuksien mukaan, mutta hieman heikkohermoisen luonteensa vuoksi ei jaksa olla pesupaikalla useita tunteja kerrallaan. Siispä tavaksi on tullut, että autonpesuhetkeen yhdistetään herra koiran lenkitys. Ja mikäs sen mukavampaa, kun pesupaikan lähistöltä löytyy yksi Turun parhaista (siis suurimmista ja metsäisimmistä) koirapuistoista! Syrjäisen sijaintinsa vuoksi puisto on useimmiten aika tyhjä, ja tälläkin kertaa Jalo sai kirmata omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Tyhjä puisto sopisi paremmin kuin hyvin kaverikoiratreffeille, on tilaa juosta mutta kuitenkin aidat ympärillä turvallisuutta varmistamassa! Luoksetuloharjoituksetkin menivät ihan nappiin tuoksupaljoudesta huolimatta, taskussa kun oli kuivattua ankkaa.

Ei näy ketään...

Eikä täälläkään...

Metsäkin on hiljainen...

Pieni punainen ämpäri on jäänyt joltain aiemmalta puistoilijalta...

Mä nyt kuitenkin päivystän tässä kivellä ja pidän järjestystä puistossa!

Seuraavan kerran puistoon suunnataan toivottavasti jonkun kivan kamun kanssa, tai sitten jos paikalta löytyisi joku kiltti ja leikkisä uusi tuttavuus!:)

Tattista taas

Voi kuomat kuulkaa, mihin on kadonnut viime postauksesta kulunut kuukausi?!? 

Kuratassujen pesuun kylpyammeessa, luulisin.

Plokipaluun kunniaksi vastatkaamme ihan ekana Kaikki elämäni koirat -plokin haasteeseen. Nää on vähän niinku mammalle nää kysymykset, toki mun mielipiteeni kuuluu asiaankuuluvasti vastauksissa! Kuvituksena kysymykseen nro 3 liittyen Kamut-sarjiksen strippejä.

1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?

Jalo on ihan ensimmäinen! En oikein edes tiedä, missä vaiheessa aloin haluta koiraa lemmikiksi. Aikuisiällä se kuitenkin tapahtui ja tapahtuikin sitten nopeahkolla aikataululla. 

2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?

Vaikka aina olen ollut eläinrakas, yllätti "koira on ihmisen paras ystävä" -lausahdus todenmukaisuudellaan. Jalolta olen oppinut erityisesti kyvyn ottaa rennosti (päikkärit) ja myös luonnossa liikkuminen on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. 

3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?

Kamut-sarjan Jalo-koiran mukaan! Kamut on suosikkisarjikseni vuosikausien takaa ja sarjiksen Jalon ja meidän Jalon elämänfilosofiassa on kyllä varsin paljon yhteneväisyyksiä.

4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?

Lukematon kirjo. Jaltsa, Jalde, Jalonen, Jalolainen, Jaldis, Jalmari. Haisu, karvakorva, herra Koira. Muutamia vain mainitakseni. :)

5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?

Jalo on useimmiten tervetullut vieras kyläpaikoissa helpon luonteensa vuoksi. Pentuaikoina merkkailu tuli vähän turhankin tutuksi, ja tuolloin kyläpaikoissa tuli ainakin aluksi pidettyä Jalo hihnassa. Siitä huolimatta saattoi pisut lorahtaa kyläpaikoissa matolle jos toisellekin...

6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

Jos jostain lattialta löytyy jotain ihmiseltä tuoksuvaa, oli se sitten sukka, olohousut tai vaikka lenkkitossu, löytyy sen päältä myös koira. Ihmisväen petaamaton sänky on myös erityisen suosittu päikkärikohde. Muussa tapauksessa koira paikannetaan tavallisesti parvekkeen ovelta, joka lienee lattialämmitetyn asunnon viilein kohta.

7. "Katsooko" koirasi televisiota? 

Luonto-ohjelmia kyllä. Herra koira arvostaa etenkin tv-ohjelmien rikasta äänimaailmaa.

8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?

Toisinaan, lähinnä Jalolle seuraksi, mutta toistaiseksi ajatus saa jäädä ajatuksen tasolle.

9. Oletko aina ollut koiraihminen? 

Isoja koiria pelkään jonkin verran edelleen, mutta kaikki eläimet karvoihin katsomatta ovat aina olleet tärkeitä. Lapsuudenkodissa on oltu "kissaihmisiä", mutta itse olen vakaasti sitä mieltä, että voi ihan yhtä paljon tykätä sekä kissoista että koirista! Tosin rotunahan tipsu on melko kissamainen...

10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?

Sitoutuminen. Koiran on päästävä ulos, eikä pienellekään koiralle riitä korttelin pituinen pissalenkitys, vaan ulkoiluun on ajoittettava päivästä tunti jos toinenkin. Hetken mielijohteesta tapahtuvat reissailut ja "töistä suoraan yksille" -illat ovat historiaa, vaikka toistaiseksi yhdestäkään matkasta tms. ei ole tarvinnut koiran vuoksi luopua. Toisaalta kaikki se ilo, jonka koiran omistaminen on tuonut mukanaan, on korvannut haasteet monin verroin.

11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?

Herra Jalolainen istuu, makaa, antaa tassua ja vähän kieriikin. Tulee sivulle (vasemmalle) ja vierelle (oikealle). Luoksetulo riippuu ihan tasan palkkion herkullisuudesta, koirankeksi kaikuu kuuroille korville, mutta HauHaun ankkafileellä alkaa jo tapahtua...

Me ollaan nyt vähän tylsimyksiä eikä jaeta haastetta sen kummemmin, mutta näihin annamarin kysymyksiin saapi vastailla ken tahtoo!:)

Kivaa viikonloppua kaikille kuratassuille <3