Kuulkaas kamelit, nyt oli kyllä äärimmäisen jännittävä vuodenvaihde. Siis ei siinä illassa mitään, paukut paukkui omia aikojaan, ja mä suojelin pientä hiukan pelokasta Luna-ystävääni niiltä. Ja sit me vähän riekuttiin, painittiin, jahdattiin toisiamme ja välillä otettiin pikatupsluureja, jotta jaksettiin taas jatkaa riekkumista.
Mutta sitten YÖLLÄ. Yöllä tapahtui kummia. Oltiin mamman kans siinä jo tunnin verran keretty autuaasti koisimaan unia, kunnes mä heräsin neljältä.
Tunkeilija, ihan varmasti. Rapussa kuului epätavallisia ääniä ja päätinkin äänekkäällä murinalla herättää mamman, joka pomppas miltei sydänkohtauksen kourissa pystyyn ja oli ihan varma, että se on se
Turun hiippari nyt. Siinä vaiheessa mä koin suorittaneeni hälystyskellon tehtäväni ja poistuin takavasemmalle eli siis mamman tilalle sänkyyn tarkkailemaan tilanteen kehittymistä.
Vähän ehkä tutisin jännityksestä. Olin tietysti rohkea ja valmiina turvaamaan mamman selustaa sen mennessä tarkkailupaikalle ovisilmän luo.
 |
| Tää on mun partiopaikka. Suora näkyvyys ovelle, myös suora kulku makkariin mamman peiton alle turvaan. |
Siinä vaiheessa oli sitte jo yläkerran bordercollie ruvennu ulvomaan, ja siitäkös mä
hermostuin valpastuin lisää. Sitten metelisoppaan liittyi vielä (ehkä alkuperäiset äänten aiheuttajat?) juhlamielellä kotiutuva vallaton miesporukka ja lopulta myös alakerran täti, joka taas kerran alkoi rappu raikuen paasaamaan siitä, kuinka tähän aikaan pitäisi olla hiljaa. No siitä sit mamma vakuuttui, että ei siellä ollukaan tunkeilijaa, vaan mä olin vissiin vaan ylireagoinu (mitä en kyllä allekirjoita, ihan varmasti just meidän oven takana oli
joku). Tässä vaiheessa varmasti koko talo oli jo hereillä, mut sit vihdoin jossain vaiheessa me päästiin nukkumaan kaatosateen rummuttaessa ikkunoihin. Jep, turkulainen talvi.
Mut oon mä aika hyvä vahti, enks vaan ookin?
Millais muitten uusvuas meni, oliks draamaa ja yhtä jännittäviä käänteitä ku mulla?
Sä oot kyllä mainio vahti! Noin pitää toimia. Siis jos vähänkään epäilee. Ettei sitten moitita, jos jotakin tapahtuu. Ja tommosia tomeria alakerran akk... eiku tätejäkin tarvitaan jöötä pitämässä.
VastaaPoistaTarvitaanhan niitä joo, mutta se ryökäle kehtas epäillä mua edellisen haukkumetelöinnin syypääks, vaikka se oli se kasikerroslainen sillonki. Ja mää ku olin ihan hiiren hiljaa piilossa, sillonkin... ;)
PoistaMikä mahtivahti sä ootkaan! Meillä ei olu ollenkaan noin jännää. Mä vaan nukuin, en mä huomannu ollenkaan mitään pauketta, vaikka emäntä sanoi, että joku paukutteli. Mä oon aika sikeäuninen... Hyvää uutta vuotta, Jalo-kulta!<3
VastaaPoistaKiitti Mirkku, mahtivahti on just oikee lisänimi mulle!<3 Mäkin oon sikeäuninen, mut näin varmaan unta jostain tärkeestä vahtimistehtävästä ni heräsin siks tohon tunkeilijaan. Tai siis ainahan mä sellaseen heräisin, tiätty. Hyvää uutta vuotta Mirkkuliininen!
PoistaSiitähän on lähdettävä, että koira ei koskaan ylireagoi. Pois moiset harhalausumat ja mokomat oletukset. Ihmisten keksimää hapatusta. Koira ilmoittaa. Ei ylireagoi.
VastaaPoistaPonnekasta vuodenvaihdetta! :)
t. Alphonse ja Aslan, mäyräkoirakelmit
Tiibetinspanielin tehtävähän on aikanaan ollu antaa luostariin pyrkivistä tunkeilijoista hälytys munkeille. Senhän mä hoidin tosi hyvin! Varsinaiset puolustustehtäväthän ei sitten taas mun rotumääritelmääni edes kuulu, toimin siis ihan rotuominaisuuksiani kunnioittaen. ;)
PoistaHyvää uutta vuotta kelmeille!:)
Sä oot, Jalo, aivan loistava ja valpas vahtikoira! Hyvä sinä.
VastaaPoistaKiitti kuomat! Suuri egoni kasvaa näistä kehuista entisestään!:D
PoistaTeilläpä oli äksööniä kuin parhaassa dekkarissa konsanaan. Nyt kun isäntä on kotoa poissa, on Jalon pakko olla tuuraajana, ja hyvin näyttää tehtäviensä tasalla olevan.
VastaaPoistaTiibetinspanieli, tuo vahtikoirista suurin ja mahtavin (etenkin omasta mielestään)!;)
Poista