Merenrantalenkuralla

Kevätaurinko on houkutellut lenkeille keskustan kuran ulkopuolelle. Emännän hermo lepää hiljaisuudessa, vaikka polulla aiemmin kulkeneiden koirakansalaisten jättämät viestimerkinnät saavatkin arvon herra koiran käyttäytymään melkoisen hermoja raastavalla tavalla. Pitäisi löytää koskematon, hajuneutraali metsäalue, mutta tällaiselle ex tempore -lenkuralle Ruissalokin kelpasi oikein hyvin.

Kuvissa nähtävissä myös emäntäihmisen talviunivormu. Taitaa olla ainakin neljäs kuukausi tasan samoissa ulkoiluvarusteissa, jokohan sitä kohta sais pukea päälleen muutakin kuin eskimohupun ja gore tex -lenkkarit...?

Mamma hei! Katsekontakti on ny otettu, heitäs niitä nameja!

Finneagle

Lenkuroinnin jälkeen on ihan parasta pujahtaa puhtaisiin valkeisiin sydämellisiin lakanoihin. Niin, ne lakanathan piti vaihtaa, koska... Aamupäiväasioiltaan palannutta ihmisväkeä odotti valkealla karvalankamatolla lämmin limaripulikakka (tarkasti puruluun päälle kohdistettuna; parempi se kuin edellisen ripulin kohteeksi joutunut emännän nahkasaapas). Pitkäkarvaisen koiran + ripulin yhdistelmä on tuttu, ja asunnossa ripuloinnin jälkeen liikkunut koira olikin aiheuttanut laaja-alaisen pyykkäystarpeen. Viimeistään ihmisväen kotiinpaluun aikaansaama hepulointi ravisti loput kakkarippeet housukarvoista. Nam.

Kuva-arvoitus

On löytyny jauhislihan ohella maailman paras herkku. Arvaatteko, mitä näissä kuvissa on?

Siinä on maksaa. Joo, naudan maksaa. Voi pojat, se on hyvää! Maksapalojen rinnalla kalpenee niin ankkafileet ku kanakierteetkin. Näiden perässä saatan jopa harkita luoksetuloa metsälenkuroilla.

Mut pistettiin eilen pesulle. Korvakarvat alko kuulemma oleen niin rasvaset, että oli aika puunata koko koira. Nyt tuoksun jollekin kukkaistuoksulle, mutta turkki on kyllä aika pörhee. Pesua seuras tietty kuivaushepuli, josta on videokin, mutta papan keskustelu mun kanssa on siinä videolla niin epämiehekäs, että sitä ei kuulemma saa julkaista.

Mut pari kuvaa kuiteski. Hepulin entisestään suurentamat silmät ja kreppaantuneet korvakarvat. <3

Hyvää alkanutta viikkoa kameleille! Meidän perheen herätti maanantaihin kellarikerroksesta kantautuva piikkausmöly. Nyt se on sitte alkanu - putkiremontti...

Ystävyyspäivän ilo

Arvakkaas, mikä on pienen koiran paras ystävänpäivälahja? No se, että mä sain mun rakkaan papan kotiin. Tiättekste, se oli poissa melkeen kolme kuukautta, tuli kyl aika iso ikävä.

Vähä ennenku pappa palas reissusta, mä vähän jo fiilistelin ottamalla pienet päikkärit sen takin päällä (johon mamma oli luvannu jo kolme kuukautta sitte vaihtaa napin ja kas, meinas tulla silti kiire...). Mut on kuulkaas nyt hyvä olla, ku ei tartte nukkuu takin päällä, voin nukkuu papan sylissä.

Gaumeen hyvää ystävyyspäivää kaikille kameleille! 

Valon lapsi mä oon... eiku.

Kevään edetessä aurinkokin näyttäytyy useammin. Sinisen taivaan kunniaksi emäntäihminen avasi makuuhuoneen kaihtimet (ensimmäistä kertaa kuukausiin, hups). Ja kappas, aurinko valaisi keskipäivän kirkkaudellaan huoneen lattiasta kattoon! Mutta hetken kuluttua arvon herra koira oli kadonnut. Ei löytynyt sohvalta, ei sängystä, ei sängyn alta, ei kummastakaan omasta pedistään. Ei eteisestä kenkien päältä nukkumasta. Kunnes...

Kaihtimien avaamisen aiheuttamaa valoistumista paennut herra koira löytyi valoisan vuodenajan mieluisimmasta päikkäripaikasta eli vaatekaapista. Liukuoven raosta mahtuu kuonolla työntäen pujahtamaan miellytävän pimeään makuusoppeen rekillä roikkuvien vaatteiden alle.

Voiks sulkee ne kaihtimet tai ainakin ny sen liukuoven siitä, häikii ikävästi.

Jatkossa pitää muistaa raivata kaappiin riittävästi päikkäritilaa ja jättää ovi auki unihämärää kaipaavaa karvakorvaa varten <3