Mamma petas tossa pari päivää sitte sänkyä ja mää tietty assistentoin kovasti. Ja koska tykkään ihan hirmusesti nukkua sängyssä (ei sillä mulle niin oo väliä, onko petaamaton vai pedattu), ni koitin loikata sitte tietty heti sinne takas petaamisen jälkeen. Harmillista vaan, mut mamman pää sattus oleen edessä. Ni sit kuulu semmonen
klonks ja kamala kiljunta, aattelin että nyt siltä vähintäänki lähti näkö! Kiljumisen keskellä se kilju sitte sitäki että sattuko mua kuinka kovin, mut mää säästyin tällä kertaa ehjin nahoin. Tosin mää kyllä oksensin vähän ajan päästä, mamma epäili jo vähintäänki aivotärähdystä tai sitte vaan säikähdystä, ku oon vähä tämmöne herkkis. Juu, mutta mun pää osu mamman päähän, ni nyt sillä on nenänvarressa mustelma ja silmäluomessa pieni vekki, mun hammas tais kolahtaa siihe. Kaameita vaarallisia tilanteita!
Tossa joku aika sitte mää koitin pompata sohvalle, ja kävi vähän sama juttu, sillon vaan osus sohvapöytä eteen. Oli kauhee hepuli, enkä sit kerenny mitottaa ihan millilleen mun hyppyä ja just se kulma oli siinä edessä, kyllä muuten kirpas!
Milliki sai kolhuja, hän ku vispaa häntäänsä niin kauheen kovin, että oikeen kuulkaa menee iho rikki ja verille! Mamma ihmetteli, et mitä ihmeen raitoja meiän valkosessa ovessa on, kunnes huomas niitten lisääntyvän sitä mukaa ku Milli heilutti häntäänsä sitä ovee vasten.
PAM, PAM, PAM. Ihan oli vereslihalla hännänpää, varmaan menny rikki osuessaan johki terävään ovenkarmiin tai jotain, ni siitä sitte jäi läntti oveen aina ku häntä osus siihen.
Miltsi lähti eilen kotiin. Oli kuulemma koiraneiti varsin väsähtänyt viikon vierailusta, ihmekös tuo ku me painittiin ja ulkoiltiin aika kovin!
Hui! Se on sittä tuo pettoominennii vuarallista toohuva. Onneks ee tullunna liäkärjreessuva kummallekkaa. Minun yks eeltäjä olj kuulema paakuttanna hänteesä millon lämpöpatterrii ja millommihinnii nii voemallisesti että tulj rasituksesta vesjhäntä. Sano liäkärj. Että kaekkee sitä voep häntiinnii kansa sattuva.
VastaaPoistaToevottavasti se Millin häntä siitä tokennoo. Ja emäntässii piä.
Oohhan varovaenen siellä pomppiissas ettee tule enämpee kolarija. Vaekka niihhän se on että tekövälle sattuu :)
Vesjhäntä, meinaaks se että sillon on niinku vesi-ilmapallo hännässä tai jotain? Huimaa. Mulla on vaan kippurahäntä, sitä ei paukuteta mihinkää, mamma sanoo, että mun häntä on vispilähäntä ku kuulemma vispaan sitä ilostuessani niin kovasti!
PoistaKaikkeen se sun mammaskin työntää päätään eteen. Assistenttikoiria pitää muistaa varoa! Ja meilläkin mua varoitellaan aina sohvapöydästä ja aikaslailla hyvin mä osaan sitä varoa. Ja hyvin oon ihan ite sen kulmat pyöristänyt!
VastaaPoistaNo sanos muuta, se on vähäsen kömpelö eikä aina tajua varoa, mihin päänsä pistää. Toi onki näppärää että oot ite pyöristäny kulmia, mites ihmisväki, ne on varmaan ollu ilosia ja kiitollisia sun omatoimisuudesta? ;)
PoistaRankka viikko taisi olla teille molemmille, sinulle ja Millille. Jatkuvaa hurjaa menoa ja meininkiä, kyllä se vie voimat, kun ei ole tottunut sellaiseen. Rajua taitaa teillä muutenkin olla kotosalla, kun mamma huutaa ja pöydänkulmat ovat tiellä ja veriviiruja ovipielissä. Ihan melkein kuulostaa jo vaaralliselta...
VastaaPoistaJuu, kyllä väsytti! Mut ihan kivaa vaihtelua meidän aika hiljaiseen arkeen :) Koirakamuja sais olla paljon, paljon enemmänkin, mutta varsinkin tommoset isommat tahtoo olla pelottavia. Millin oon tavannu ekan kerran ihan luovutusikäisenä melkein, ni siks me tullaan niin hyvin toimeen :)
PoistaSulla ja sun kaverillas on hurjasti kokoeroa. Ei ihma, jos olet puhki, viikon jälkeen. Tuolleen loikatessa varmaan sekä sua, että mamias sattui. Ossikin on kerran donkannut mun leukaan, niin, että minua sattui ja sitä ei kyllä tippaakaan. Maailma on täynnä vaaroja koirille, pienemmän puoleiselle etenkin. Terveisii Ossilasta, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaNii, mä oon kyllä Milliä aika paljon isompi! ;)
PoistaKolhuissa mamma pelkää noitten mun hampaitten ja silmien puolesta, hampaita kun on muutenkin nyt pitäny poistaa jo monta, ja silmät taas on niin isot, että ottavat herkästi osumaa. Varovainen pitää olla, vaikka meno oiski kova!