keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kuva-arvoitus

No mikä se tässä roikkuu? 


Isäntäihmisen mielestä se näyttää tamponilta. Ei, se ei ole tamponi. Se voisi olla myös jonkinlainen sukka. Ei, se ei ole sukka. Se on hammasharja. Meidän mielestämme tosin toimimaton sellainen...


Hammasleikkauksen jälkeen Jalon hammashuoltoon on nyt erityisesti panostettu. Hampaat on harjattu päivittäin, ja harjaamisen jälkeen levitetään vielä Bugadoc-geeliä. Harjana on tähän saakka toiminut ihmisvauvojen pieni ja pehmeä harja, mutta Mustin ja Mirrin myyjän mainostaman Ota 2 Maksa 1 -tarjouksen innoittamana päätin ottaa kokeiluun mikrokuitusormiharjasysteemin. No ei toimi. Ajattelin, että sormeen pujoitettava sukkahärpäke toimisi pienen koiran suussa harjaa paremmin. Totuus: mikrokuidusta tulee limainen ja ällöttävä, eikä sillä mielestäni saa esim. hammasvälejä ja pienimpiä hampaita puhdistettua harjan lailla. Myyjä ei osannut kertoa, kuinka kauan tällainen härpäke kestää hygieenisenä käytössä, mutta tuo kuvassa roikkuva yksilö on ollut käytössä kahdesti, ja eipä kyllä näytä kovin kutsuvalta enää, vaikka on huuhdeltu kuumalla vedellä käyttöjen jälkeen. (Tosin kuva hiukan vääristää, ei se luonnossa ihan noin likainen sentään ole!) Hintaa näillä on miltei kymppi per paketti, joten ihan viikoittain ei tällaista ehkä huvittaisi uusia...


Mikrokuituharjan idea on ilmeisesti lähinnä totuttaa (isokokoinen) pentu hampaiden harjaamiseen. Tällaisista sormimallisista hampaidenpuhdistimista on myös kumisia versioita, mutta se ainakin on liian suuri pikkukoiran suuhun. Vauvaharjalla siis mennään jatkossakin! Vai onko jollain tällaisen mikrokuituharjan käyttöön ja puhtaanapitoon jotain toimivaa niksiä? Miten plokikamujen hampaidenpuhdistus on järjestetty?

(Sympaattista muuten, että tuohon pakkaukseen on laitettu tarrahäly. Liekö myymälävorojen suuressakin suosiossa tämä tuote...)

4 kommenttia:

  1. Täälläkin on näkynyt tuollaisia "hammasharjoja" myytävänä. Wupella on pehmeä vauvan hammasharja, jota nykyään ei juuri käytetä. Wupella toimii hyvin se kuivatettu, kova tummaleipäkannikka, jonka saa kerran viikossa. Hampaat ovat pysyneet valkoisina sen alkuvuodesta tehdyn hammashoidon jälkeen. Tuo leivänkannikka onkin ainoa "puruluu", jonka Wuppe saa ja ainoa, josta se tykkää.
    Kaikki muu mahdollinen on jo kokeiltu, ne ns. hammasharjapuruluut on syöty niin nopsaan, etteivät kyllä ehdi hampaita yhtään putsata ja ne kovemmat versiot ovat Wupelle liian kovia.

    VastaaPoista
  2. Hmm, pitäneekin kokeilla ruisleipää! Jalo ei erityisemmin luita narskuttele, natustaa kyllä tuoreista puruluista "parhaat päältä", ja sitten ne jäävät pyörimään lattioilla ja sohvan alle. Hammasharjapuruluut maistuu vieläkin huonommin, lähinnä Jalo nyhtää niistä tahmaisia paloja lattialle, josta ne sitten tarttuu sukanpohjiin :D Parhaiksi puruluiksi on osoittautuneet sellaiset pienet solmuluut, joihin on sisään kiedottu esim. kuivattua kanaa, mutta niitäkin kohtaan loppuu kiinnostus siinä vaiheessa, kun kanasuikale on saavutettu ja syöty. Keppejä Jalo kyllä tykkää narskutella ulkona, nekin lienee ihan hyväksi hampaille!

    VastaaPoista
  3. Jos keksittä jottae uutta ni haluvan het tietee. Taekka minen haluva vuan äet. Sillon jo epätoevo vallalla minun hampaehen takija. Vaekka minummielestä ovat kyllä suussa iha kohillaa :)
    Joku semmonen hyvä hampaampesuvehe oes kuulema hakusessa...

    VastaaPoista
  4. Kiva olitte käyneet kommentoimassa Nero blogissa :) Minäkin tulin heti tänne ja lisäsin lukulistalle.

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!