Kaniinin karvanlähtöaika

Plokin ääressä jälleen, pitkästä aikaa! On kuulkaas ollut taas hulinaa ja huisketta, viisvuotissynttärit lähestyy kovaa vauhtia ja mammakin täytti pyöreitä. Tässä on mun plokkauspiste, jossa mä aina kerron mammalle, mitä sen pitää naputella tohon koneelle:

No sitten asiaan! Multa on tässä viime viikkoina lähtenyt karvaa. Mamma väittää, että tavanomaista enemmän, suorastaan järjettömästi. Meillä imuroidaan useita kertoja viikossa. Voitteko kuvitella: mun koko pohjavilla on pudonnut pois! Häntäkin on ihan ruipelo. Onneks on ollut turkkia, josta karvoja pudottaa, muutenhan mä olisin ihan kalju jo. No sitten mamma huolestui. (Sehän huolestuu usein ja monista asioista.) Viime viikolla jo soiteltiin ellille, että pitääkö tulla näytille. Ellistä neuvottiin kokeilemaan ensin kosteuttavaa shampoota, kun mamma kertoi, ettei mitään ökkiäisiäkään ollut näkynyt. Kävin sitten pari kertaa perusteellisessa kylvyssä, ja kutina kyllä vähän hellitti.

Mutta voi kuulkaa, kun menin lirauttamaan perjantaina vaatehuoneen lattialle kirkkaan pisulammikon. Siitähän sitten alkoi guuugggle laulaa, ja tovin päästä mamma oli varma, että on vähintäänkin Cushingin tauti, munuaisten vajaatoiminta ja mitä kaikkea. Kiireen vilkkaa varaamaan elli-aikaa.

Tänään sitten heti aamulla ensimmäisenä mentiin PetVettiin kököttämään. Elli otti musta pari purtiloa verta. No eihän niissä mitään poikkeavaa ollu, kaikki oli kunnossa ja silleen. Mutta sitten siinä kun elli niitä tuloksia esitteli, niin mamma huolestui. Että mites tässä nyt noi viitearvot, onko ne oikein, kun tässä lapussahan lukee lajina kaniini. Tiiättekö, mua vähän siinä vaiheessa kyllä hävetti.

Elli sitten vilkas mammaa ja selitti, että tosiaan toi canine tarkoittaa koiraa, että se on niinku latinaa.

Puuh. Ei tolla ihmisväellä kyllä aina leikkaa. Mun mammalla vielä harvemmin, se ei taida ihan aina olla välkyimmästä päästä. Ei oo penaalin terävin kynä, ja silleen.

Mutta mä olen terve! Pisulammikko oli todennäköisesti joku mystinen unipissa (tai poikkeuksellisesti nti Kattisen poikkeuksellisesti hajuton tuotos), ja karvanlähtö liittynee muuttoon: kylmälattiaisesta rintamamiestalosta lattialämmitykselliseen rivitaloon (jossa lämmöt on paukkuneet viime aikoina lähemänä 24 astetta...). Hyvähän se on välillä noi veriarvot tsekata, multa kun ei oo koskaan otettu. Mammakin kävi kolmekymppisten kunniaks mittuuttamassa kolesterolit ja sen sellaista. Ni on nyt sitten multakin tsekattu kaikki tärkeet lukemat. Ja painoakin on komeat 8,8 kiloa! Se on aika miehekäs paino tipsulle!

No, kevyemmällä turkilla ja taas kerran huojentunein mielin kohti kesää! Ja löytyyhän punkitkin harvasta karvasta paremmin; kolme kiinnittynyttä on jo ehditty nyppiä pois, luvassa lienee siis melkoinen punkkikesä... Elliltä lähti mukaan Bravecto-tabletti punkkikarkote, mutta siinä luki, että vaatii toimiakseen sen, että punkki on kiinnittynyt ihoon ja alkaa imeä verta. Siinä vaiheessa meillä punkit yleensä nypitään irti ihan manuaalisesti, joten lienee turhaa tavaraa moinen myrkky...