maanantai 2. tammikuuta 2017

Uus vuas

Kyllä syvästi järkytyttiin, kun mamman kanssa huomattiin edellisen kirjotuksen olevan syyskuulta. Huhhuh, mihin tämä aika katoaa, päivittelee mamma. Paljon on kuulkaas sattunut ja tapahtunut. Kerrataanpa lyhyesti syksyn kuulumiset!

Kastraatio. Menivät ja laittoivat eläinlääkärissä mulle semmoisen implantin ihon alle, joka kuulemma on vähän sama asia kuin kastrointi. Että jos en ihan niin hirveästi stressaantuisi tyttökoirien juoksujen aikaan. No siinä sitten huomattiin myös eturauhasen suurentuminen, ja sain sen vuoksi semmosen Tardak-pistoksen ja sitten tulehduskipulääkekuurin myös. 

Sitten kului tovi, ja pissasin sisälle. Kahdesti. Aloin myös juomaan hurjan paljon, litran vesikippo alkoi iltaisin hipoa tyhjyyttä. No mammahan kiikutti mut taas kiireellä ellin luo, ja siellä otettiin verikokeita ja pissanäyte (suoraan ruiskulla rakosta, hurjaa touhua, kuulkaas!). Näyte oli puhdas, ei merkkejä tulehduksesta, mutta labrat tiesivät kertoa, että munuaisarvoissa oli jotain häikkää. Elli päätyi kuitenkin antibioottikuuriin pissatulehduksen ajatuksella. 

Kului pari viikkoa, ja menin kontrollilabroihin. Labrat olivatkin kunnossa, mutta elli päätti ultrata munuaiset ja kas, sehän sitten olikin vähän kurjempi juttu. Turvotusta ja "epämääräinen" rakenne kauttaaltaan. Tällä perusteella lätkäistiin diagnoosi munuaisten vajaatoiminnasta, kiellettiin kerrasta kaikki jauhisliha ja kanafilesuikaleherkundaalit, ja mut määrättiin munuaisviallisten dieettiruualle. Maistuu pahalle, uskokaa pois. Yhtä ja samaa purkkiruokaa ja raksuja, niillä sitten elellään jatkossa. 

(Tähän väliin mahtui paljon mamman vuodattamia kyyneleitä, sillä tautihan on etenevä, eikä elli osannut kertoa ennustetta.)

No sitten seuraava kriisi koettiin eräänä perjantai-iltana, kun aivan yhtäkkiä könkkäsin makkarista olkkariin kolmella tassulla. Ei mitään vingahdusta, ei aiempaa ontumista, mutta en sitten sinä iltana suostunut juuri vasemmalle etutassulle edes varaamaan painoa. Ensin meinasivat isäntäihmisen kanssa seurailla aamuun, mutta kun pari kertaa ulvahdin kivusta kääntyessäni enkä liikkunut juuri mihinkään muutaman tunnin aikana, jäivät isäntäihminen ja pikkumies kotiin tuttipullon kanssa ja me kurvattiin mamman kanssa päivystykseen. Ja siellä muuten kesti. Kahteen asti yöllä, kaikkiaan. Eläinsairaalassa oli hoppu, ja joku kiireellisempi kasan särkylääkkeitä popsinut koira taisi tulla vielä meidän edellekin. Elli ei löytänyt tassusta mitään aristusta, antoi kipupiikin ja kotiin Tramalia (hui), ja käski seurailla ja tarvittaessa kuvata.

Seuraavana päivänä mamma jo arveli lopun olevan lähellä, kun en suostunut pissaamaan, en liikkumaan, huojuin vaan paikallani ja tuijottelin tyhjyyteen. Mutta se oli se kipupiikin ja sitten Tramalin vaikutuksesta, kamalaa tavaraa kerrassaan. Ei ollut kipua, mutta ei kyllä oikein mitään muutakaan. 

Sitten näytti jo hetken, että tassu alkaa parantua. Joitain päiviä ihmisväki kantoi mut lähimmälle takuuvarmalle liikennemerkille pissalla ja sitten siinä lähiheinikossa kävin kakkimassakin. Vähitellen aloin itsekin köpötellä, päivä päivältä vähemmän ontuen. Mutta kun kahden viikon jälkeen välillä edelleen onnuin, kurvattiin ortopedille. Ottivat röntgenin hereillä, koska munuaisvian kanssa rauhoitukset ovat aina rasitus. Ja taas tuli huonoja uutisia: nivelrikko, molemmissa etujalkojen olkapäissä, oli luupiikkiä ja sellaista, ja sitten vasemmassa etutassussa vielä kyynärpäässäkin alkava nivelrikko. Takajalkoja ei kuvattu, mutta mamma epäilee, että sama homma niissäkin, sillä tarkemmin ajatellen oon välillä nuollut etutassuja kesästä saakka ja noita lonkkaniveliä myös vähän kyhnytellyt.

Nyt oon sitten pari viikkoa popsinut tulehduskipulääkkeitä ja ollut levossa. Se on ollut hankalaa, koska oon kaikesta huolimatta ollut ihan superenerginen ja iloinen. Paininut nti Kattisen kanssakin enemmän ja vauhdikkaammin kuin aikoihin. Nyt pitäisi aloitella hiljalleen tavanomaista lenkkeilyä, popsia jotain vitamiiniöljyä ja toivoa, että käpälät kestävät. Just pari päivää sitten könkkäsin kolmella jalalla pidempien päikkäreiden jälkeen, ja viimeisin aavistuksen pidempi lenkura (ehkä kilometri) päättyi nilkutellen. Karvaa lähtee nyt myös ihan hirveästi, toivottavasti se ei ole oire mistään muusta kuin lämpimistä keleistä ja sisäilmasta. 

Ollaan muuten aika tyytyväisiä, että on vakuutus. 

Alkuvuodesta on edessä kontrollit munuaisvian kanssa. Nyt täytyy vaan pitää peukut pystyssä, että se etenee mahdollisimman hitaasti samoin kuin nivelvaiva. Ikäähän mulla on vasta 6,5 vuotta, eli ihan mikään vanhus en tosiaan vielä ole, varsinkaan mieleltäni! Eletään päivä kerrallaan. Mamma meinas, että kaikki on niin kauan hyvin, kun mun mieli on virkeä ja iloinen.

Niin ja ortopedi-elli meinas, että saisin syödä vähän muutakin dieettiruokien lisäksi. Siis satunnaisesti kanafilettä ohitustilanteissa! Ja myöhemmin ehkä vähän muutakin. Se on hyvä juttu se. 

Nyt toivotaan aurinkoisia, sopivan kirpakoita talvipäiviä, paljon terveyttä ja kivuttomia päiviä. Onnellista uutta vuotta kaikille!

16 kommenttia:

  1. Voi sinua Jalo! Onpas sulla ollut vaivoja kerrakseen. Tuossa pikkuihmisessä sitä olisi jo sulle ollut riittävästi uutta juttua, ilman näitä sairauksia.
    Mulla todettiin alkava nivelrikko viime vuodenvaihteessa. Olin stressitilanteessa puraissut omia ihmisiä pari kertaa. Nyt taitaa olla sama vaiva aktivoitunut taas enemmän. En onnu, mutta oikea etutassu aukeaa tosi paljon (dreevereillä aukeaa aina vähän), joten luultavasti siellä on jotain vikaa. Nuolen sitä myös usein ja uuden vuoden aattona, kun oli pakko juosta rakettien perässä, joita rakastan, niin sitten yöllä aloin olla vähän stressaantuneen oloinen enkä oikein tykännyt ihmisveikasta. Siitä siis, joka harvimmin meillä käy, kun ei enää asu. Äippä on vähän hermona mun kanssa, mutta ehkä sellainen 4 kerran piikkikuuri taas auttaisi asiaa. Pitänee käydä ellin luona minunkin.
    Parempaa alkanutta vuotta sinulle ja perheelle toivottelee Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää ihmettelen, miksei mulle puhuttu tommosista pistoksista mitään. Kun oon kuullu muualtakin, että niillä voidaan auttaa nivelrikkoa. Ja mulla elli epäili, että olkapäiden rikko voisi osittain ainakin johtua jo alkujaan löysistä nivelistä. Mamma kans miettii, että oliko se mun stressihermoilujakso jotenkin myös kivusta johtuvaa. Nyt on kuitenkin hyvä olla, vaikka koipi kipuileekin melkein päivittäin. Mieli on kuitenkin virkeä ja iloinen! Toivon sulle kans Eka kivuttomia päiviä ja parempaa uutta vuotta, ei anneta vaivojen lannistaa! <3

      Poista
  2. Voi Jalo, mä vallan järkytyin noista sun vaivoistas. Että moisilla kiusataan pientä koiraparkaa. Ootsä Jalo jo kokeillut NivelPiitä ja FullLifen JointCarea? Mun äippä alko niitä antamaan mulle, viime keväänä kun mun selkä prakas. Kantsii ensin varmistaa, sopiiko noita antaa munuaisvaivaiselle, ja jos sopii niin kokeile ihmeessä. Äipän mielestä noi olis jollaintapaa auanee mua mun vaivoissani. Mää toivottelen sulle extrapaljon terveyttä ja toivon kans ettei ainakaan pahemmaks enää mee, vaan rupeaisit paranemaan. Oikein hyvää ja terveellistä uutta vuotta sulle ja peheellesi, Jalo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo kokeillu, kiitti vinkeistä! Munuaisjuttu tosiaan vähän rajoittaa kokeiluja. Nyt saan semmosta seniori(!)öljyä päivittäin, siinä on jotain omegakolmosia vissiin. Vaikken seniori oikeesti ookaan!

      Kivaa uutta vuotta teille kans, toivotaan mukavia lenkkikelejä ja paljon herkundaaleja!

      Poista
  3. Párek ja Palvelijatar2. tammikuuta 2017 klo 18.39

    No jopas on kenkkuja uutisia sulla Jalo! Ei ole reilua, että moisia vaivoja viskataan hienon koiran kiusaksi. Me Palvelijattaren kanssa lähetetään sulle iso säkillinen hyvää tuuria ja terveyttä jatkoon. Kaikenlaisten vaivojen kanssa kuulemma oppii elämään,varsinkin kun on eläväinen mieli ja asiantunteva apu lähellä. Erittäin onnekasta vuotta 2017 sinulle Jalo ja palveluskunnallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on, kyllä mua hoivataan ja koitetaan kovasti piristää ja mieli onkin ollut nyt oikein iloinen. Toivotaan ilontäyteistä vuotta meille kaikille! :)

      Poista
  4. Voe kehno ku on nuin sinuva kuomahyvä ruvenna ruotimmaan :( Toevottavasti ne vaevat pysys kuitennii aesoessa. Nuita nivelaeneeta kannattaa kokkeella mistee Ellimelli maenihti! Toevotan sulle oekeen hyvvee alakanutta vuotta ja että vaevat luantus. Virkee mielj ja hyvä hoetohan sulla sielä jo onnii. Tassut pystyssä tiälä piän että paranisit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kamu tsempeistä <3 Hyvää uutta vuotta sulle ja ihmisilles myös :)

      Poista
  5. Voihan himskatti, sullehan kuamahyvä kurjia juttuja kuuluu. Onneks sulla on tropit ja nivelrikostakin selvii, totes meijän äippä, jolla juilii sama tauti joka nivelessä. Kyä sä kuule potristut ja terveennyt, usko pois. Terkkuja Kattiselle ja vauvvalle ja muulle perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti koitan tervehtyä! Teijän äipälle kyllä myötätunnot, inha on tämä nivelvaiva kipuineen. Toivotaan parempaa uutta vuotta!

      Poista
  6. Hyvän uuden vuoden toivotukset Uuraisilta (Jallun kotiväeltä). Toivottavasti
    vuosi tuo tullessaan paljon ilon aiheitakin. Mutta kylläpä näiden koiraveljesten elämän kulku on ollut melko kivikkoista. Jallun munuaisarvot alkoivat heittelemään jo alle yksi vuotiaana. Mutta varsinainen sairastelu ja vakavampi oireilu alkoivat reilun neljän vuoden iässä , jolloin aloitettiin munuaisdieettiruoka. Ruokavalio auttoi huomattavasti Jallun kuntoon myös verenpainelääkitys oli päällä. Uskoisin ,että Jalolla on vielä hyviä vuosia edessä verraten Jalluun. Jallu joutui jopa kahdesti siihen hammasoperatioon nukutuksineen viimeisen vuoden aikana. Onkohan näillä veljeksillä ollut kuitenkin huonot geenit.
    Nyt meillä on uusi tipsupoika Sulo, Jallu jätti niin ison aukon ,että otimme toukokuussa tämän Sulon. Vertailemiselta ei voi välttyä ,Jallu oli paljon vaativampi ja ei ehkä jaksanut olla kovin leikkisä pentunakaan. Tämä Sulo on toivottavasti terve ,ainakin vauhtia riittää aivan toisella tavalla ja ruoka maistuu.
    T.Irma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, onnittelut Sulosta! Hassu sattuma, sillä Jaloa on jostain syystä lukuisia kertoja eri ihmisten toimesta nimitetty virheellisesti Suloksi :)

      Koitettiin teitä tavoitellakin sähköpostitse, mutta se oli ilmeisesti väärä, sillä posti ei lähtenyt... Juuri tosta Jallun taudin etenemisestä olisin kysellyt, ja siitä, millaisia löydöksiä munuaisista tehtiin (ultrattiinko, mitkä arvot olivat pielessä)? Elli sanoi, että voi olla jokin periytyväkin juttu, joka tässä tapauksessa olisi aktivoitunut pelkästään pentueen uroksilla. Vaikea sanoa, onko munuaiset alunperinkin olleet rakenteeltaan vialliset, kun ei koskaan aiemmin ole ultrattu. Mutta jännä, että tuo hammasongelmakin on molemmilla ollut ihan samanlainen. Mietityttää, miten käy kun hammaskivenpoisto tulee ajankohtaiseksi tänä vuonna, sehän on kaiketi pakko tehdä nukutuksessa.

      Terveitä ja onnellisia päiviä teille Sulon kanssa! Menetystä ei ikinä voi korvata, mutta ehkäpä ilo uudesta koirasta saa surun ainakin hetkellisesti väistymään.

      Poista
  7. Voihan kurjuus sentään. Onpas paljon ikävää mahtunut syksyynne. Ikävää, että pikkuisella Jalolla on ollut kipuja. Onneksi kipulääkkeet auttavat. Pidetään peukut pystyssä ja toivotaan, etteivät todetut sairaudet nyt etenisi mitenkään erityisen vauhdilla, niin että olisi monta hyvää vuotta ededdä vielä.

    Mutta sellainen asia jäi kiinnostamaan, että miksiköhän jauheliha ja kanasuikaleet ja muu 'oikea liha' on kielletty, jos diagnoosina on munuaisten vajaatoiminta? Mikä se sitten on se purkkiruoka ja naksut joita nyt saat syödä?
    Voi voi, toivottavasti toisinaan edes herkkupalojakin kuppiin tupsahtelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dieettiruoka on Hills'n munuaisruokaa, siitä on purkkiversio ja sitten raksuja myös. Ollaan saatu kieltämättä aika ristiriitaista tietoa: yksi elli sanoi, että pelkästään munuaisruokaa, toinen sanoi, että voitaisiin nyt sekoittaa puolet tavallistakin, ja että kanafileherkundaaleja sais antaa. Kaverilta sitten taas kuultiin, että Hillsin koulutuksessa oli sanottu 1/3 dieettiruuan olevan hoitotuloksen kannalta riittävä kokonaisruokavalioon suhteutettuna. Mene ja tiedä. Hillsin sivuilla taas kerrotaan, että pitäisi antaa pelkästään erikoisruokaa, että siinä on niin tarkasti laskettu kaikki ne suhteet. Vähäproteiinista ja sitten valkuaisella on ilmeisesti myös merkitystä.

      Vähän ollaan nyt lisäilty sitten muutakin viime päivinä. Koska Jalo on kastraation jäljiltä pohjattoman nälkäinen, menee alas muun muassa naperolta ylijäänyttä porkkanasosetta, puolikas peruna... ne lienevät munuaisvaivaisellekin ihan sallittua lisäravintoa :)

      Poista
  8. Heips Jalo. Luimme kyllä tämän kirjoituksesi silloin tammikuussa, mutta ei ollut voimia vastailla juuri sillä hetkellä. Nyt vappuaattona, kun istuttiin päivystyksessä yhteensä nelisen tuntia, kävi mielessä sun koettelemukset. Heti yritettiin olla vähän reippaampia siinä ell-aseman harmaalla penkillä, koska jos sinä kestit nuo kaikki koettelemukset, kyllä mekin. Myöhästyneet rohkaisut siis nyt vielä, vaikka olet ollut meidän mielessä aina välillä <3
    Toivottavasti saadaan taas pian kuulumisia sinusta, ja sun pienestä ihmiskaverista myös :D

    VastaaPoista
  9. Emperor Casino - Shootercasino
    At shootercasino we strive to create an atmosphere 제왕 카지노 where the players enjoy a game in choegocasino all ways. You can play with over 1xbet 700 games, choose from hundreds of

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!