Eilen täällä meillä piipahti mamman ystävä mukanaan valtaisasti tyttökoirahajuja (eräs J:n hauvoista oli kuulemma juuri pyöräyttänyt neljä pentuakin) ja mielenkiintoinen salkku. Salkusta löytyi kaikkia tarpeellisia näyttelytarvikkeita, joita sitten minuunkin piti päästä koettelemaan. Lopulta minut nostettiin pöydälle ja leikkivät näyttelytilannetta, kuulemma pärjäsin ihan nätisti siinä paikallani, kun sain J-tädiltä nameja tasaiseen tahtiin nenäni eteen. J-täti pöyhi karvani pörheiksi ja korosti, kuinka tassukarvoja pitää myös puunata. Minulla ne ovat vielä aika pienet, mutta harjauksen jäljiltä näyttivät ihan komeilta!
Tänään minulle käytiin ostamassa ihan oma näyttelyhihnakin. En kyllä ymmärrä sen tarkoitusta, sillä minusta se näyttää lähinnä narulta - ja minun mielestäni kaikki narut ovat leikkimistä tai järsimistä varten. Huomenna suuntaan Hertta-ystäväni kanssa Lietoon, jossa totuuden hetki eli ensimmäinen mätsäri koittaa. Jännittää, mitenköhän mahdan pärjätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!