Mätsärissä

Huh, eilen olikin pitkä päivä mätsärissä. Halli oli aikamoisen ahdas ja täynnä koiria ja ihmisiä. Minä olin ihan hämilläni ja täpinöissäni, kun en tiennyt yhtään, että mikä paikka tämä tälläinen on! Onnekseni mukana oli Hertta-tyttö, jonka kanssa touhuilu vei jännitystä pois. Kun lopulta pitkän odottamisen jälkeen tuli meidän vuoromme käydä tutustumassa kehään, oli mamma ihan valmis luovuttamaan: minä kun keskityin lähinnä hajuihin, koiriin ja tuijottamiseen sen sijaan, että olisin kokeilumielessä ravannut kehän ympäri. En huolinut edes yhtäkään mamman namia, niin jännittynyt olin.

Huolimatta epäonnisesta kenraaliharjoituksesta varsinainen esiintyminen sujui kuitenkin ihan hyvin. Ravasin aika nätisti mamman vierellä, ja tuomari kehui kaunista turkkiani sekä sitä, että annoin katsoa hampaat ja muut ihan ilman mutinoita. Oikeastaan taisin vähän tykätäkin siitä, että sain olla huomion keskipisteenä.

Saatiin punainen nauha ja oltiin tuomarin mukaan erinomainen ykkönen - tosin kilpakumppanimmekin oli aika helposti voitettavissa, koska ei suostunut liikkumaan kuvassa näkyvästä paikasta mihinkään. Koiraparka oli ihan pelosta jähmettyneenä.

Mamma ei tainnut ihan hirveästi innostua tästä näyttelytouhusta, mutta pappa kannustaa, että käytäisiin nyt joku virallinenkin näyttely katsastamassa, kun tämä sujui kuitenkin ihan hyvin. Ehkä meidän pitää vielä vähän harjoitella näissä mätsäreissä, ja sitten minä pääsen valloittamaan areenan ihan virallisessa rotunäyttelyssä!