Vuosi vaihtui

Vietin ensimmäistä vuodenvaihdetta tyynesti ja raukeasti. Kovin olivat monet pelotelleet mammaa ja pappaa, että pitää tarkkailla minua ja käytöstäni, jotten pelästy raketteja ja pauketta. Yhdentoista aikaan illalla kävin mamman kanssa iltapissalla, ja silloin raketit täällä keskusta-alueella paukkuivat jo aika kovaa, mutta en kyllä korvaani lotkauttanut. Kahdeltatoista, jolloin ilmeisesti kuuluisi jotenkin juhlia, minä köllin jo tyytyväisesti yöunilla.

Vuodenvaihteen jäljiltä kaupunki on täynnä kaikkea mielenkiintoista, mutta mamma hokee lenkillä vaan ei, ei, ei. Sanoo, etten saa mennä nuuskimaan oksennuksia, raketinjämiä, puoliksi syötyjä kebabannoksia, laseja... Kai mamma tietää parhaiten.

Tapasin muuten pari päivää sitten ikäiseni tyttötipsun, ja mammaa jäi harmittamaan, kun ei vaihdettu yhteystietoja sillä meillä koirilla synkkasi aika hyvin! Tyttö oli kotoisin paikallisesta Tulilinnun kennelistä ja nimeltään muistaaksemme Nella tai Nelli. Tapaisinkohan tuon tyllerön joskus vielä uudestaan...