Yhdeltä yöllä juhlinnoista kotiinpalaavaa emäntää odotti kotona karmea käry. Löyhkän syy löytyi nopeasti: ripulikakkaläjä makkarin karvalankamatolla. Ja koska koira on pitkäkarvainen ja omaa erityisen tuuheat perskarvat, voi seurauksen arvata. Karvareuhkan mukana levitettynä ripulikakkaa olikin sitten kaikkialla. Kolmeen saakka pesin lattioita, suoritin kahdelle matolle akuutit pesuoperaatiot kylpyammeessa, kuorin herra koiran petipaikoista kakan tahrimia päällisiä ja kuurasin koiraa. Vihdoin pääsin nukkumaan ja painoin pään tyynyyn. Kunnes... kuului pruuuut, ja herra koira seisoi hämmentyneen näköisenä ripulivanan valuessa pitkin sitä kuuluisaa takapehkoa. Pesuruljanssi alkoi siis alusta.
Parin tunnin unien jälkeen aamulenkki tehtiin kello kuusi aamulla (näinpähän ensimmäistä kertaa elämässäni vappuaamun auringonnousun), ja lenkin jälkeen pesin jälleen kakkaista koiraa.
Sitten tuntuikin jo hiukan helpottavan, ja koiralainen pääsi mukaan vappupiknikille, jossa käyttäytyi kunnon koirakansalaisen tavoin, eikä yrittänyt syödä murustakaan emännän sapuskoista (koiran nirsoudesta on siis toisinaan hyötyäkin) vaan istui kiltisti sylissä ja tarkkaili ohikulkevia lajitovereita.
 |
| Mamma! Katso nyt mikä ihana puudelityttö tuolla menee! |
Kaikki näytti jo hyvältä, kunnes kotona kuului taas pruuuut ja märkä läjä osui tällä kertaa eteisen mattoon (se olikin ainut kakaton alue tähän saakka).
Nyt hauva koisii ties kuinka monetta tuntia, kovin on väsyneen oloinen, vaikka takapihalla jaksoi vähän leikkiäkin päivällä. Ei tahdo juoda, joten lipittänyt sitten vettä ruiskusta, josta se kyllä maistuu oikein hyvin.
Mikä lie ripaskan aiheuttanut. Eilen sai Yrjölän puuron valmistuksesta ylijäänyttä koirien jauhelihaa raakana, mahtoiko se sekoittaa vatsan vai onko kadulta tarttunut suuhun jotain maukasta pureksittavaa, mene ja tiedä. Toivottavasti peräpään toiminta hiljalleen nyt kuitenkin rauhoittuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!