sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Voihan säikähdys

Mies oli eilen koiran kanssa mökillä. Lieka, eli siis parikymmenmetrinen jäljestysliina, jonka päässä Jalo yleensä mökkeilee, oli unohtunut. Tavallisesti herra koira, joka siis on melkoisen karkaileva luonne, on mökillä pysynyt pihan tuntumassa myös vapaana, joten mies päätti antaa koiran olla irti.

Tapahtumien kulku oli jokseenkin sellainen, että tovin kuluttua koira katosi. Näkyi pyllykarvat, jotka pyyhälsivät kohti metsää, ja mies lähti perään. Ei näkynyt koiraa. Mutta sitten kuului, ja mies lähti haukun perään; arveli, että herra koira oli kirmannut jonkun toisen koiran luo. Mutta mikäs siellä odottikaan!

Herra koira istui Saaristotien pientareella, ja haukkui ohi ajavia autoja, jotka onneksi tajusivat hidastaa kohdatessaan tämän uljaan uroksen huomioliivissään. Ne, jotka Saaristotiellä ovat kulkeneet, tietävät sen olevan suht vilkkaasti liikennöity, ja siellä ajetaan aika lujaa. Näky tiellä räkyttävästä tiibetinspanielista heijastinpuvussaan kuulostaa näin jälkikäteen koomiselta, mutta miestä ei naurattanut, sanoi sydänkohtauksen olleen lähellä, sen verran pahasti säikähti.

Papan nähdessään herra koira kirmasi innoissaan luo, joten loppu hyvin, kaikki hyvin... Mutta tähän loppui irtipito, tämä kun oli jo toinen autotielle karkaaminen eli melkoinen läheltä piti -tilanne.

Naputtelenpa siis tilaukseen lisää noita jälkiliinoja, sellaiset saavat nyt pysyviä sijoituksia anoppilasta, mökiltä, autosta... eipähän pääse unohtumaan matkasta.

5 kommenttia:

  1. Onni oli matkassa, hyvä niin.
    Meillä on aina liina auton takakontissa sekä talutushihna penkin takataskussa. On nimittäin joskus unohtunut... ja vain kokemuksen kautta ihminenkin näköjään oppii.

    VastaaPoista
  2. HUI! Melkosen matkan oli kyllä kulkenu, kun ei se saaristotie kuitenkaan siitä ihan vierestä mee.. Ja hassua, että oli autoja jäänyt haukkumaan kun sitä ei kuitenkaan muulloin harrasta?

    VastaaPoista
  3. Huh, mikä onni matkassa! Tuollainen pieni koira olisi helposti jäänyt jopa huomaamatta auton alle, nyt ehkä oli huomioliivit pelastavana tekijänä. Tunnen tuon Saaristotien ja se on aika hurja tie, ajetaan lujaa ja ohitellaan vaarallisesti.
    Niitä hihnoja kannattaa hankkia useita, ettei tarvi sitä ainoaa muistaa ottaa mukaan.

    VastaaPoista
  4. Hellouta!

    Meidän blogissa on teille tunnustus. ♥

    Ps. Ihanaa, että tarina päättyi onnellisesti, huh! Voin vaan kuvitella, kuinka paljon ehditte jo pelätä, kääk. Loppu hyvin, onneksi!

    VastaaPoista
  5. No juu, koiruli on kyllä ravannut muutaman metrin tielle päästäkseen, onneksi oli huomioliivi <3 Liina on aina autossa matkassa, mutta kun nyt eivät olleet omalla autolla liikkellä, niin unohtui matkasta.

    Kurjaa vaan, jos herra Jalo joutuu aina ulkoilemaan kytkettynä karkaamisen pelossa :(

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!