torstai 3. toukokuuta 2012

Toukokuun eka metsälenkura

Hei kuomaseni, kuinka olette toipuneet vappuhulinoista? Mähän en sitten päässyt ollenkaan mukaan piknikille, koska mun mammani ei epäsosiaalisuuspuuskassaan jaksanut raahautua sinne lainkaan. Maattiin siis vappupäivä kauniista (ja kylmästä!) kelistä huolimatta sohvalla.

Tänään pääsinkin sitten piiiitkälle metsälenkuralle, peräti yli kaksi tuntia ulkoiltiin tuulisessa mutta silmiä siristyttävän aurinkoisessa säätilassa. Mammalla oli tällä kertaa mukana myös kamera, joten saatte nauttia komeasta ulkoiluhabituksestani valokuvien muodossa! Ja uskokaa tai älkää, sain olla vapaana. Siis vapaana. Useampaan otteeseen, aika pitkiäkin aikoja! Enkä edes yrittänyt karata, sillä mammalla oli mukanaan herkullisia tonnikalaherkkuja, joita sain aina luoksetulosta palkintona.


Häikäsee. Aurinkolasit mulle kans, kiitos.

Tarkastelin rantaviivan näkymiä...

Näin hienosti tulin luo.

Mut piru vie noita tikkuja tossa matkalla!

Sit löysin tällasen pölkyn. Se tuoksu hyvältä (kakkaa?), joten piti vähän möyriä. 

Ja vähän lisää vielä.

Onnistunut luoksetulo, jälleen.

Keltavuokkoja ja kaikkee. 

Hypähtelin kallioilta vuorikauriin ketteryydellä...

Ja tarkkailin ympäristöäni, tietty.

Jolkottelin välillä rennommin...

Ja välillä tosi lujaa.





Lenkuran lopuksi kävin hiukan pulikoimassa meressä, sillä olin melkoisen kurainen kaiken rantamudassa möyrimisen ja tassuttelun jälkeen. Huh, olipas kiva päivä!




8 kommenttia:

  1. Pitkä lenkki noin ihanissa maisemissa olisi varmaan useamman koiran toiveissa. Meillä odotellaan vielä meren sulamista.

    Eläinlääkärillä näimme tänään koirien aurinkolaseja vai mitä ne olivatkaan? Olisi pitänyt kysyä. Suojalaseja moottoripyöräileville koirille?

    VastaaPoista
  2. Mä pääsen aina pitkälle lenkuralle, kun vähän mökötän ja näytän masentuneelta. Sitten mammalle tulee huono omatunto, ja se haluaa viedä mut pois kaupungin pölyistä, toimii!;) Kotikulmilla lenkurointi on aika stressaavaa, kun joka nurkalle pitää jättää viestejä, metsässä voi kulkea vapaammin.

    Oho, koirien aurinkolasit olis varmaan tosi komeat! Mä haluaisin sellaset tosi tummat, että voisin sit katella koiratyttöjä ihan huomaamatta lasien takaa...

    VastaaPoista
  3. Lahjonta on tässä tapauksessa kai sallittu teko, toista se on kun ihmiset ottavat lahjuksia vastaan... Hyvä, että Jalo on lahjottavissa, helpottaa elämää ja vapauden antamista.
    En muista, olenko jo kehunut Jalon kaunista väriä, kehunpa uudestaan, Jalo on todella kaunis tiibettiläinen ja tuo väri! Savunharmaa? nokiharmaa?, mikä tuo väri on viralliselta nimeltään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ulkonäkökehuista! Soopeli lukee rekisteripapereissa, mutta tiedä sitten mikä se nyt aikuisena olis virallisesti, sisaruksistaan ehdottomasti tummin, vaikka palleroina kaikki näytti ihan samalta :) Tumma soopeli?

      Poista
    2. Soopeli taitaa olla yleisnimi kaikille epämääräisille väreille. Vilikin on soopeli. Luinkin nyt uteliaisuuttani lisää noista tipsujen väreistä, laitan linkin tähän, jos jotakuta kiinnostaa:
      http://www.tiibetinspanielit.fi/cms/images/artikkelit/mika_tipsupennulle_variksi.pdf

      Poista
  4. On sulla kuomaseni ollut upee lenkura. Vapaana! Mä nään vaan unta aiheesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joooo! On tää mullekin tosi harvinaista herkkua. Ainoastaan aukeilla paikoilla, joissa mamma näkee pidemmälle ku mä ja kerkee napata mut hihnaan mikäli joku (koira) lähestyy. Mut ai että, kyllä vapaus (ja tonnikalanamit) maistuu hyvältä!:)

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!