Gaumee kakkahätä ja muuta kaikkee

Hei taas, blogikamuset! Mulla on ollu aika rankat kolme päivää. Sunnuntaina järjestin mammalle kakkayllätyksen. Paras paikka sille on eteisessä, heti oven edessä. Silleen, että kun oven aukasee, niin kakka liistrautuu oven alareunan mukana ihan kaikkialle, kuten myös siihen eteisen oveen. Viimeistelin yllätyksen peittämällä ripulikakan mamman talvinilkkurilla.

Oikeesti mulla oli kyllä äärimmäinen hätätilanne, olin pidätellyt ihan niin kauan kuin pystyin ja kun mammaa ei kuulunut, oli pakko kakata matolle. Masussa kiersi ihan hirveesti ja olin aika kipeä. Lenkuralla jatkoin ripulointia. Yöllä sitten mentiin jo nukkumaan, mutta oli pakko hakea mamma vielä peiton alta ulkoilulla keskellä yötä, tuli niin kova hätä. Sitten neljältä aamuyöllä ripuloin taas uudestaan. Ja aamulla... Eilen iltasella oli jo vähän parempi olo, mutta tänään aamulla alkoi taas sattua mahaan kamalasti ja herätin mamman peiton alta läähättämällä, ja sitten juostiinkin jo ulos. Mamma huolestui jo, kun en jaksanut kävellä lähipusikkoa pidemmälle vaan jäin ripuloinnin jälkeen paikalleni seisomaan ja tutisemaan.

Vakkarieläinlääkäri kehotti kokeilemaan apteekin tarjontaa, koska aikoja tälle päivälle ei enää ollut. Puhelimitse saatiin sitten konsultaatioapua Aikku-tädiltä, joka juuri valmistui klinikkaeläintenhoitajaksi. Mamman piti lähteä töihin, vaikkakin mun takiani vähän lyhyemmäksi ajaksi, ja Jenna-täti kävi vielä tsekkaamassa mun voinnin kesken päivän.

Olo onkin nyt paljon parempi Aptus Nutrisal -jauheliuoksen juottamisen (joo, sekä mamma että Jenna-täti on ruiskun kanssa pruuttaillut sitä mun suuhuni pitkin päivää, join kyllä hyvin kiltisti) ja Inupekt-annoksen jälkeen.

Nyt oon tosi väsy, pötköttelen vaan ja toivon, että masukipu helpottaa. Jos ei, niin huomenna kuulemma mennään lääkäriin. On muuten kylmä, jopa tällaisella paksuhkolla turkilla ja talvitakilla varustettu ulkoilijapoika tarvitsee lenkuroinnin jälkeen lämmittävää vilttiä <3