Puhinaa

Kun on töissä paikassa, joka sattuu olemaan erityisen suosittu joululahjojen hankintapaikka, on tähän aikaan vuodesta hoppu. Ihminen vääntää töissä pakettia aamusta iltaan, kun koira samaan aikaan tylsistyy kotona. Sitten kun ollaan yhtä aikaa kotona, sataa vettä, joten pitkät lenkitkään eivät suuremmin houkuttele.

Niin, ja on pimeää.
 

Aamulenkit (meidän aamumme tarkoittaa siis kello kymmentä, mikä johtuu myöhäisistä työvuoroista) suoritetaan puoliunessa, koira kipittää edellä ja ihminen raahautuu perässä unen ja valveen rajamailla.

Koira nukkuu (en ymmärrä kuinka monta tuntia vuorokaudesta koira voi nukkua, kaksikymmentä?), nakertaa välillä pyykkikoria ja sitten taas nukkuu. Aktivointilelut ovat kova sana tällaisena aikana. 

Petenkoiratarvikkeelta tuli taas kiva paketti, Jalolle joululahja ja toinenkin. Niistä kuvia sitten myöhemmin, eihän niitä voi paketista kaivaa ulos, ettei lahja paljastu arvon herra Koiralle ;)

Yritin lisätä tähän videota viime talvelta, mutta Blogger ilmoittaa jatkuvasti, että videon käsittelemisessä tapahtui virhe. Höh. Osaako joku auttaa?

Harmaa maanantai

Herra koira on sisäistänyt pimeän "talven" parhaat selviytymisniksit. 

Riittävä uni, se auttaa jaksamaan.

Turussa sataa (tänäänkin) vettä, joten eiköhän painuta päiväunille keräämään energiaa...

Lahjalista

Myrsky kirjoitti blogissaan joululahjalistastaan, joten mäkin aattelin tehdä sellasen. Meidän joulu on musta ja ankea, sillä pappa palaa töistä vasta tammikuussa, mutta ehkäpä mamma sen takia heltyykin hemmottelemaan mua oikein suurella lahjamäärällä... tai siis joulupukkiko ne lahjat tuo?

Mut siis tässä mun lista:

1. Jätti-Loofa. Eli kotoisammin pötkylä. Kuulemma petenkoiratarvikkeessa myydään sellaista 46 cm pitkää, haluan sellaisen.
2. Toinen topcaniksen panta. Se on leveä ja pehmeä eikä kurista tällaista vauhdikastakaan liikkujaa. Nykyinen on käytössä hela tiden, joten tarvitaan vaihturi.
3. Namei. Erityisesti kuivattua ankkafilettä ja kanakierteitä. Sekä jauhelihaa, paljon jauhelihaa.
4. Tarttisin myös ehkä uuden sadetakin, sillä vanha ei pesujen jälkeen enää hyljeksi kovin hyvin vettä. Hurttaa, kiitos! Olen muuten kokoa 36, aika iso tipsuksi siis!
5. Paljon rakkautta ja rapsutuksia!

Myrsky kyseli myös, mikä on paras herkku. Ne on noi, jotka jo mainitsinkin: niitä tekee useampi firma mutta viimeisin löytö on Hauhaulta. Ankkafileellä nirsompikin koira suostuu vaikka hyppimään yhdellä tassulla.

Painoni on muuten tällä hetkellä 7,9 kiloa. Se on ihan hyvin, mutta kuulemma sais olla enemmänkin. Mut kun mulle tarjotaan usein vaan pahaa ruokaa, ni emmä sitä viitti syödä. Jauhislihaa jos saiskin joka aterialla, ni varmasti oisin paljon lihaisampi!

Loppuun vielä kuva. Mamma oli eilen unohtanu paketointitarvikkeita mun ulottuville... Keh, keh. Söinkin sitten teippirullan.

Lelui

Käytiin yks päivä lelukaupassa. Mamma oli ostanu jonku CityDealin lahjakortin, joten käytiin ekaa kertaa Piispanristin Happy Pet -liikkeessä. Se ei ollu kauheen hyvä, tavarat oli kovin nuhjusia ja likaisen ja kuluneen näköisiä jo valmiiksi. Mamma olis halunnu ostaa mulle jotain aktivointileluja, mutta valikoima oli aika pieni eikä ollu mitään, mitä mulla ei jo olis. Joten sain muita leluja! Ison Kongin, kaksi minikumikanaa (toinen varalle, koska tapanani on rakastua kumikanoihin) ja tollasen karvapötkylän. Niin ja sit pappa valitsi mulle sellasen kissojen lelun, kepin, jonka päässä on naru ja narussa tupsu ja sitten eläimen on tarkoitus hyppiä sen tupsun perässä, kun isäntäväki sitä heiluttelee. Tykkään siitä aika kovasti, vaikkei se kauheen koiramainen lelu ookaan.

Vaikka Kaarinan Happy Pet oli pettymys, pitää tässä välissä vähän mainostaa edellistä CityDealin houkuttelemaa vierailua. Kuralassa sijaitseva yrittäjävetoiseksi vaihtunut Lemmikkiasema on kerrassaan loistava, sekä valikoima että palvelu ovat kymppiplussan arvoiset! Liike sijaitsi aiemmin Raisiossa, ja nyt omistajanvaihdoksen ja muuton myötä siitä on kyllä tullut vielä entistäkin paljon parempi.

Lelukauppapäivä sai muuten arvoisensa päätöksen, sillä sen jälkeen suunnattiin Kaarinan Ala-Lemun ulkoilureitille käppäilemään. Sain olla vapaana, enkä karannut kertaakaan. Vieras metsä, mihin siellä sit olis mennykään, ja mammalla ja papalla oli aika hyviä nameja kans mukana.

Tänään on kuulemma joku itsenäisyyspäivä. Mä toivon, että se tarkottaa jotain tosi herkullista ruokaa!

Kylläpäs tässä on aika vierinyt. Kovin on harmaata ja kuraista, kirpeitä lumikelejä odottelemme.

Alkuviikosta käytiin Nakkilassa moikkaamassa mun sukulaisia. Mamma otti paljon kuvia, mutta kun valoa on vähän, me koirat ollaan supernopeita eikä mamman valokuvaustaito ole parhaasta päästä, ne on kaikki aika tärähtäneitä. Tässä kuitenkin muutama todiste vierailusta: mää oikeella ja mun sisko Fiina vasemmalla:

Me ollaan kuulemma naamasta aika samannäkösiä. Mutta mä oon noihin mun sukulaistyttöihin verrattuna aika roikale, ja pitkäkin vähän, sellasta mäyräkoiralookkia mussa on hieman. Ja aika valtavat hampaat mulla on kans (tuomarisetäkin niitä kehui siinä yhdessä ja ainoassa näyttelyssä jossa ollaan käyty!). Varvaskarvatupsut mulla on aika säälittävän olemattomat, tipsuilla "kuuluisi" olla oikein tuuheat ja näyttävät tassukarvat, joita ei missään tapauksessa saisi leikellä, mutta mulla ne vaan ei kasva. Sit kun mamma trimmaa noi mun varpaanvälit, niin se vielä korostaa mun tassujen trimmatunnäköistä ulkoasua. Mutta käytännöllisyys ennen kaikkea, laminaattilattialla mä pysyn paljon paremmin pystyssä, kun ei oo karvatupsuja alla vaan saan lujan otteen anturoilla. Niin, ja talvella (sit kun se tulee) ei lumikokkareet tartu, eikä kura jää hautumaan vaan sen saa huuhdottua helposti pois.

Että sellasta! Tänään täällä Turussa paistaa AURINKO. Mamma vähän lupaili, että mennään johonkin metsään juokseen. Tai siis mä juoksen, mamma lompsii perässä...

Hyvää joulukuista lauantaita kaikille blogikamuille!