Me käydään mamman ja papan kanssa aina välillä Kakolan koirapuistossa (oikeasti sen nimi on kai Eerikinrinteen koirapuisto) ulkoilemassa. Välillä siellä on tosi paljon koirakavereita, mutta toisinaan taas ei ketään - silloin juoksentelen siellä yksikseni ja haistelen herkullisia tuoksuja.
Kaupungissa on ihan luksusta päästä juoksemaan vapaana, sillä tavallisesti kaikki lenkit tehdään hihnassa.
Välillä pitää käydä tsekkaamassa portilla, onko koirakavereita näkösällä.
Pari päivää sitten käytiin mamman ja papan kanssa Ruissalossa meren jäällä leikkimässä. Siellä sain olla vapaana... Mutta vähän karkasin. Mamma koitti pyydystää minua, ja juoksin innoissani karkuun. Ihan näköetäisyydellä koko ajan, mutta mamma vähän suutahti, kun en tullut luo vaikka käskettiin. Mutta pitäähän nyt välillä koiran saada juosta ja nauttia vapaudesta, eikö?
Nyt ulkoilemaan, vaikka en yhtään jaksaisi, sillä on tylsä ja harmaa ilma...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!