- Otetaan koira!
- Ei oteta.
- Otetaan koira!
- Mä en usko, että sä ulkoiluttaisit sen loskakelillä ja räntäsateessa ja heräisit joka aamu lenkille aikaisin.
- Otetaan koira!
- Mä en ainakaan sitten ulkoiluta sitä, ellet sä ole tosi kipeä.
- Otetaan koira!
- Mä en ainakaan sitten maksa sitä.
Tähän väliin mahtui perinpohjaista rotututkiskelua, koirallisten kavereiden haastattelua, unelmia ja suunnittelua. Kunnes mamma ja pappa päätyivät lopulta Tuula-tädin luo katsomaan minua, pienenpientä pentua (jättiläismarsua, kuten mamma ja pappa minua nimittivät), ja päätös myös papan osalta oli sinetöity.
- Otetaan tää.
Ja minustahan tulikin sitten papan silmäterä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!