tiistai 5. heinäkuuta 2011

Merivesi, tuo vatsan vihollinen?

Aamulla ihmettelin, kun herra koira nukkui tyynesti vieressä, vaikka kello soi ja aamulenkkiaika teki tuloaan. Syy sikeään uneen selvisi, kun nousin sängystä.

Kakkaläjä matolla. Toinen lattialla. Kolmas parvekkeella... eikun parvekematolla olikin neljä läjää. Ja koska herra koiralla on melkoiset housukarvat, oli ripulikakka saavuttanut karvoituksen mukana kaikki mahdolliset kulku- ja petipaikat - mukaanlukien meidän sänkymme. Yyyyyh. Voin muutenkin herkästi pahoin, näitä kakkasotkuja siivotessa piti kyllä tosissaan pidätellä oksennusta.

Eilisellä aamulenkillä tuli todellinen vauhtikakka keskelle Eerikinkadun valoristeystä (en tiedä kumpaa hävetti enemmän, koiraa vai minua, kun koira vääntää paskaa keskellä tietä pahimman aamuruuhkan aikaan), pari päivää sitten vaahtomainen oksennus kesken lenkin. Kaikki nämä kielivät sekaisesta mahasta, ja oireiden syykin on nyt melko selvä: merivesi. Viikonloppuna temmellettiin mökkirannassa ja Ruissalossa, ja kun herra koira tykkää lipittää mukavasti pärskätelevää suolavettä, on tässä nyt sitten seuraus.

Mutta miten sen voi estää, meriveden juonnin? Toki asianmukainen juomakippo/pullo on aina mukana, mutta eihän se kelpaa, se on tylsä, paljon hauskempaa on juoda siinä kahlatessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!