sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Eka yhteinen vuosi

Reilu viikko ennen kotiutumista.
Mamma ihan unohti, että viime viikolla tuli tasan vuosi siitä, kun minä tulin tänne kotiini. Aika kuluu nopeasti!

Mamma ja pappa kävivät katsomassa minua Nakkilan kodissani parikin kertaa, ennen kuin noutivat minua kotiin. Päätös minun tulostani tehtiin jo heti ensimmäisen vierailun jälkeen, kun pussasin mammaa nenään hänen nostaessaan minut pentulaatikosta syliinsä, mutta mamma kävi katsomassa varttumistani vielä reilu viikko ennen tuloani.

Sitten kun minut noudettiin, olin aika rohkea, vaikka vähän itkettikin jättää emo ja sisarukset ja koko muu koira- ja ihmisperhe. Matkustin kopassa takapenkillä, mamma silitteli minua koko matkan, eikä kulunut kuin kymmenisen minuuttia ja vikinäni rauhoittui.

Ensimmäisen yöni nukuin samassa kopassa, joka sijoitettiin mamman ja papan sängyn viereen lattialle. Mamma yllättyi, kuinka hyvin jo ensimmäiset yöt menivät, sillä vaikka tietysti vähän vaeltelin ja pissasinkin, nukuin aika rauhallisesti heti kotiutumisestani saakka. Aluksi uusi koti oli kauhean jännä, ja pysyttelin turvallisesti yhdellä isolla matolla päivät ja makuukopassani yöt. Vähitellen kuitenkin reipastuin, ja aloin valloittaa lisää neliöitä käyttööni...

Aluksi tunsin oloni hieman yksinäiseksi, mutta sain heti uusia ystäviä!


Kotiintuloani seuraavana päivänä olin kuitenkin jo näin rentoutunut!

Sitten sainkin vaaleanpunaisen vinkupalloni, ja aloin todenteolla rohkaistua.

Vuosi on mennyt hirmuisen nopeasti, mutta olen kyllä tosi onnellinen kodistani! Mamma päivittäin kertoo minulle, kuinka olen kuulemma maailman tärkein pieni otus ja kaikkein paras koiralainen, se tuntuu aika kivalta.

Ja kyllä minäkin tykkään mammasta, paitsi sillon kun se syöttää pelkkiä papanoita eli kuivamuonaa tai syö meetvurstileipää eikä anna mulle yhtään siivua tai sanoo, etten mä saa mennä moikkaamaan jotain ihanaa tyttökoiraa! Mutta yleensä meillä sujuu kuitenkin aika kivasti tää yhteiselo. Ja pappakin tulee kohta kotiin, se antaa mulle aina jätskiä ja muita herkkuja, se on kivaa!

2 kommenttia:

  1. Kyllä sulla näyttää olevan asiat mallillaan. Me ollaan onnenpoikia, kun saatin mukavat kodit.

    VastaaPoista
  2. Mamma on kertonu, että kaikki ei saa yhtä hyvää kotia ja se vähän surettaa mua. Kun jotkut kuulemma joutuu nukkumaankin ulkona, eikä ne saa ruokaa, eikä pääse ulos vaan joutuvat kakkimaan sisälle. Ja sitten joitakin haukkujablyödäänkin ja muutenkin ollaan niille inhottavia. Sellaisista kerrotaan kuulemma lehdissä, ja mamma on aina vihainen luettuaan sellaisia juttuja. Sitten se tulee rapsuttamaan ja paijaamaan mua ja haluaa varmistaa, että mulla on kaikki hyvin, sillon mulla on mahis saada vaikka sitä meetvurstia!

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!