Rakkautta ilmassa

Voi pojat. Mää rakastusin.

Käytiin ystäväni Millin kanssa lenkuroimassa, mukana menossa oli myös hoitokoiratyttö nimeltään Pampula. Se oli kuulkaa rakkautta ensi silmäyksellä! Eihän mun leikkimisestä tai lenkuroinnista tullu mitään, koska keskitin kaiken huomioni Pampulaan, tai siis siihen, kuinka ylttyisin lempimään tämän ihastuttavan bernhardilaistytön kanssa. 

Tässä ravailen viehkeästi vierellä...

Mamma huomioi, etten ikinä ole kahlannut yhtä syvälle kuin nyt. Pitihän mun päästä ihanan tylleröisen perässä niin pitkälle kuin suinkin. Tähän astisten uintiyritysten motivaattori on siis vain ollut huono, kyllä mä uin, jos on riittävän hyvä syy siihen.

Hei Pampula, mää oon täällä!

Valaan kokoisella koiralla on valaan kokoinen suu.

Jalo: "Jos mä kiipeenkin tästä sivukautta? Melkein yletän..."
Pampula: "Hei apua, voitteko hätistää ton hyttysen mun selästä pois..."

Kaksi tottelevaista koiraa istuu asennossa. Yksi käskyille kuuroutunut tiibetiläinen viilettää taustalla.

Surullista kyllä, Pampula ei seurannut mua kotiin saakka, eikä vastarakkautta muutenkana herunut. Mutta olipas kivat riehunnat, pärjäsin pienestä koostani huolimatta suuren egoni ansiosta hienosti näiden jättiläisten kanssa. Millihän nyt on maailman kiltein karvakorva, mutta oli ilo huomata, että jättiläismäisestä koostaan huolimatta myös Pampula oli äärimmäisen kiltti tapaus. Mamma kyllä totes, että oli vähän raivostuttavaa hätistää mua noin kakstuhatta kertaa pois toisen kimpusta. Mut minkäs teet, kun tytöt on vaan niin kivoja...

Pääsin muuten perusteelliseen pesuun tän keikan jälkeen. Kuten myös mamman housut. Ja huppari. Bernhardilaisen erittämän kuolan määrä on kuulemma käsittämätön...

Pampula, sun kuolaa tais lentää mun korvalle...