perjantai 31. elokuuta 2012

Rakkautta ilmassa

Voi pojat. Mää rakastusin.

Käytiin ystäväni Millin kanssa lenkuroimassa, mukana menossa oli myös hoitokoiratyttö nimeltään Pampula. Se oli kuulkaa rakkautta ensi silmäyksellä! Eihän mun leikkimisestä tai lenkuroinnista tullu mitään, koska keskitin kaiken huomioni Pampulaan, tai siis siihen, kuinka ylttyisin lempimään tämän ihastuttavan bernhardilaistytön kanssa. 

Tässä ravailen viehkeästi vierellä...

Mamma huomioi, etten ikinä ole kahlannut yhtä syvälle kuin nyt. Pitihän mun päästä ihanan tylleröisen perässä niin pitkälle kuin suinkin. Tähän astisten uintiyritysten motivaattori on siis vain ollut huono, kyllä mä uin, jos on riittävän hyvä syy siihen.

Hei Pampula, mää oon täällä!

Valaan kokoisella koiralla on valaan kokoinen suu.

Jalo: "Jos mä kiipeenkin tästä sivukautta? Melkein yletän..."
Pampula: "Hei apua, voitteko hätistää ton hyttysen mun selästä pois..."



Kaksi tottelevaista koiraa istuu asennossa. Yksi käskyille kuuroutunut tiibetiläinen viilettää taustalla.


Surullista kyllä, Pampula ei seurannut mua kotiin saakka, eikä vastarakkautta muutenkana herunut. Mutta olipas kivat riehunnat, pärjäsin pienestä koostani huolimatta suuren egoni ansiosta hienosti näiden jättiläisten kanssa. Millihän nyt on maailman kiltein karvakorva, mutta oli ilo huomata, että jättiläismäisestä koostaan huolimatta myös Pampula oli äärimmäisen kiltti tapaus. Mamma kyllä totes, että oli vähän raivostuttavaa hätistää mua noin kakstuhatta kertaa pois toisen kimpusta. Mut minkäs teet, kun tytöt on vaan niin kivoja...

Pääsin muuten perusteelliseen pesuun tän keikan jälkeen. Kuten myös mamman housut. Ja huppari. Bernhardilaisen erittämän kuolan määrä on kuulemma käsittämätön...

Pampula, sun kuolaa tais lentää mun korvalle...

11 kommenttia:

  1. Voi apua, miten ihanat kuvat ja postaua muutenkin! Nauroin ihan kippurassa Jalo-herran lähentely-yrityksille (anteeksi Jalo, ei voinu mitään!) Pieni mies siellä niin tosisaan liehitteli valaan kokoista tyttöystävää. :D:D

    Mukavan kuraisilta ja kuolaisilta porukka tosiaan myös näytti, että en sinänsä ihmettele pesuun joutumista.. ;D

    Meillä aikoinaan Rosa-mummun ollessa vielä nuori, asui lähettyvillä sininen tanskandoggiuros, jota ulkoilutti yleensä sellainen ujo teinipoika. Tankandoggi RAKASTI meidän Rosaa ja yritti aina kaikin tavoin keksiä sopivia asentoja lähentelyyn. Poikaparka koitti kiskoa valtavaa koiraa pois, mutta sehän ei liikkunut, ennen kuin itse halusi. Minä vielä säestin aina vieressä jollain muka hauskoilla kommenteilla tyyliin: "onko vähän liian pieni daami sulle", yms. ;D Teini taisi vihata meitä, hitsi.. :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienellä koiralla on iso ego. Ja mitä suurempi tyttö, sitä kiinnostavampi tapaus Jalon mielestä!:D

      Tanskandoggi alkaa kyllä olla jo aika suuri. Varsinkin westielle!:D Ehkä iso koira taas kuvittelee olevansa ihan pienenpieni, ainakin tarpeen vaatiessa?

      Poista
  2. Joka kuuseen kurkottaa, niin se saa Pampulan suosion, vai miten se sananlasku ny meni. Hianoo kosiskelua Jalo! Sä oot MIÄS.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Myrsky ja Tuisku! Tiesin, että osaatte arvostaa mun mahtipontisia liehittely-yrityksiä (harmi vaan, että ne jäi yrityksen asteelle, ehkä seuraavalla kerralla Pampula on suopeammalla päällä)!

      Poista
  3. Voi ihanuus tuota Pampulaa! Mä voisin ottaa tuollaisen pikkusiskon!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopis kyllä sulle, sää olisit se auktoriteetti ja valvova isompi sisko!:D

      Poista
  4. Kih hih, sulla on Jalo sit samanlainen naismaku kuin mullakin - Alphonsen ja Alfien blogiin emäntäni jo kertoikin joskus että suurin ja ihanin ihastukseni koskaan oli Pioni -niminen rottweiler-tyttö. Mä yritin ihan kamalasti tehdä aina Pionin takajalan kans lapsia, koska niistä olis tullut niin hienoja. Pioni ei minuu koskaan huomannu, joten rauhassa olisin saanut puuhata, ellei toi emäntä aina olis tullut kampeemaan mua irti...pah. Toivottavasti sulla on parempi onni ihanaisen Pampulan kanssa :-) t. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä syytän näitä mun lyhkäsiä jalkoja, sen takia en ylety, muutoinhan olen suuri ja mahtava! Mä halailen yleensä häntää, mamman mielestä se onkin eniten mun kokoluokkaa noissa isommissa tytöissä :D

      Tollaset jättiläiset on kyllä usein aika säyseitä, mutta noi mammat on sitten vähän hankalampia tapauksia.. harmi!

      Poista
  5. Mä niin ymmärrän sua, Jalo! Ymmärrän ja komppaan. Kookkaissa lyyleissä on sitä jotakin vastustamatonta vetoa!
    t. Alphonse

    ps. me saataisi melkoinen härdelli aikaiseksi ton Mauri-sedän ja sun kanssas noiden isompien tyttöjen seassa...hmmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vaan!

      Pitäskö meidän poikien tehdä syysretki esimerkiks johonki jättiläiskoirien ryhmänäyttelyyn...?;)

      Poista
    2. Mauri-setä on mukana, sanotte vaan koska lähetään! Jos siel olis vaikka niitä ihania rotikkaneitojakin.... :-)

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!