maanantai 27. elokuuta 2012

Retkellä

Tapasin tossa yks päivä lehmiä. Ne oli isoja, ja niitä oli paljon. En saanu kylläkään tehdä lähempää tuttavuutta, enkä ehkä ois halunnutkaan, kun pelkkä niiden pitämä mölinä kuulosti aika uhkaavalta. Tehtiin siis mamman kanssa laajennettu metsälenkura perinteisessä Katariinanlaaksossa, mutta tällä kertaa päästeltiin menemään ihan Vaarniemen tammilehtoon saakka. Kunnon kameraa ei ollut mukana, mutta näppäränä tekniikan ihmeenä mamma ikuisti ylvään kulkuni kännykkäkameran voimin.

Tuolla Katariinanlaaksossa noi lehmät laiduntaa tolleen, että siitä niiden laitumen läpi pääsee kulkemaan. On kuulkaa herkullisia kakkakasoja tienoot täynnä! Harmillisesti en päässyt möyrimään niissä.

Tässä mä vähän paimennan näitä lehmäläisiä, hyvin pysyy mun hallinnassa koko lauma!

Katariinanlaaksosta kuljetaan pitkospuita pitkin Rauvolanlahden kaislikon (oikeampi termi taitaa olla ruovikko) lävitse kohti Vaarniemeä. Pitkospuilla oli hauska kirmailla, kun ne oli joissain kohdissa vähän irtonaisia, ja läpsyivät mukavasti vettä vasten.


Näkymä lintutornista

Mamma, tuolla menee sorsa! Ja onks toi tuolla nyt sitten se viiksitimali?

Toi sininen lätkä tossa kaiteessa kertoo, että kyseessä on Lounais-Suomen urbaanit Natura 2000 -alueet. Ei saa tuhota paikkoja siis, eikä kuulemma ole kohteliasta pissailla aidantolppiin (pari kertaa saatoin lirauttaa silti...).


Sit käytiin vähän korkeemmassa lintutornissa, johon oli sen verran jyrkkiä portaita, että pääsin mamman sylissä ylös. Mammaa huippas, mä olin onnessani, kun näin kerrankin kauas!


Mamma! Missä on kynä, mä haluun kirjottaa, että Jalo kävi täällä!

Vaarniemen rannasta löydettiin hylätty kanootti. Mä tarkastin ympäristön johtolankojen löytämiseksi, mamma otti kuvan tiedustellakseen, oiskos kanootti hukassa läheisestä Saaristomeren melojien vuokrauspisteestä.


Takas palattiin taas niitten lehmien kautta. Olin mä aika hyvä paimenkoira, ku ne lähti heti lipettiin mun ilmestyessä hoodeille.


Täällä vielä lisätietoa lenkuramaisemistamme, ihastuttavalla linnunlaululla höystettynä.

12 kommenttia:

  1. Jalo, olet onnenpoika. Noin mielenkiintoiset lenkkipolut, ihan luksusta.
    Hyvin paimensit lehmiä matkalla ja mammaakin siellä korkeella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaivattua vaihtelua citylenkuroille, joista päivät pääosin koostuu! Pehmeä metsä tassujen alla virkistää sekä koiraa että emäntää :)

      Poista
  2. Vaikka olen tällä samalla ilmansuunnalla asuva, niin enpä tiennyt tuosta luontopolusta yhtikäs mitään. Kiitos linkistä + videosta!
    Terveisiä lehmipaimenelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turussa ja lähiseuduilla on kyllä ihan loistavia luontoreittejä, kivointa on tutustua ihan uusiin maastoihin, mutta kiva myös löytää vakkarisuosikkeja, joihin voi palata yhä uudelleen. Lehmipaimen kiittää ;)

      Poista
  3. Sulla oli monipuolinen maaseutumatkailulenkura. Lehmii ja lintutornei ja vaikka mitä. Me nähtiin meijän mettälenkuralla lampaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, lampaita mä en ookaan kohdannu! Haukuitteks niille komentoja, ees vähän? Lintutornit on kyl kätsii, kun niistä tällanen matalan profiilin koirakin näkee pitkälle. :)

      Poista
    2. Myrsy: Pakko mun vähän (lue pajon) oli haukkuu. Ne oli säikkyjä ja kirmaili pitkin peltoo. Mä olisin halunnu olla lammaskoira. :D

      Poista
    3. Mä oon kuullu ihan sellasesta harrastuksesta ku lampaiden paimennus. Kysy sun äiskältä, jos se veis sut sellaseen? Sussa olis ainesta ;)

      Poista
  4. Vaude, onpa teillä tosiaan hienot lenkkimaisemat siellä - ja palvelukin pelaa, kun matte kantaa lintutorniin, kyllä sun Jalo kelpaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kato se on tää pitkä selkä, ni ei voi kiivetä jyrkkiä rappusia. Siks mamman pitää aina välillä kantaa ;) Maisemat on kieltämättä hienot, kivaa vaihtelua citylenkuroinnille :)

      Poista
  5. Oi, mä en kestä! Niin ihania nuo teidän lenkkeilypaikat, että ihan sydän läpättää ihastuksesta! Kyllä Jalon kelpaa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun sais viilettää vapaana, lehmiä paimentaen totta kai!:) Metsälenkurointi on kyllä kivaa :)

      Poista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!