keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Punkkeja siellä, punkkeja täällä

Mamma väittää, että syömisestäni voi päätellä monia asioita. Joitakin viikkoja sitten mamman epäilykset heräsivät, kun aloin syödä epätavallisen hyvin. Siis nirsoilematta. Söin jopa nappuloita pelkältään, ja Pedigree-valmismössöt upposivat kitaani mukisematta. Mamma marssi siis apteekkiin ja syötti mulle matokuurin. Liekö sattumaa vai olinko saanut jonkun matosen, mutta kuurin jälkeen en enää koskenutkaan nappuloihin ilman jauhelihalisäystä, ja mulkaisin Pedigree-annoksia viitsimättä tulla edes haistamaan kippoa.

Eilen en sitten syönyt edes jauhislihaa kuin muutaman maistelupalan, tänään aamulla en edes koskenut ruokaani, vaikka kipossa oli pelkkää jauhelihaa. Olin muutenkin vähän vaisu. Mamma huolestui, ja rapsutteli mua pohtien, mikä vaivaa. Ja kappas, sieltä se syyllinen löytyi, leuan alta!


Mamma nappasi punkin (joka tyytyväisenä elää porskutti vielä vanulapullakin) kiireen vilkkaa pois, ja suorastaan riemastuin, kun inhottava kutina oli poissa.

Nyt mun mamma alkoi tosissaan pohtia, pitäiskö se punkkikarkoite laittaa. Effipro-liuos oli käytössä viime vuonna (lähinnä siksi, koska ell määräsi sen hoidoksi koiratäihin, ja siinä samalla aine suojasi punkeilta). Mutta:

Valmiste ei estä puutiaisia kiinnittymästä eläimiin. Jos eläin on hoidettu ennen puutiaisille altistumista, puutiaiset kuolevat seuraavien 24–48 tunnin kuluessa kiinnittymisestä. Tämä tapahtuu yleensä ennen kuin puutiaiset ovat imeneet verta, mikä minimoi muttei sulje pois tautien tarttumisen vaaraa. Kun puutiaiset ovat kuolleet, ne putoavat usein eläimestä. Mahdollisesti jäljelle jääneet puutiaiset voidaan poistaa kevyesti vetämällä.

Yleensä meillä nypitään punkit pois muutaman tunnin sisällä, tämä tänään löytynyt oli poikkeus, ollut kiinni varmaankin jopa sunnuntaista saakka, jolloin käytiin viimeisimmällä metsälenkuralla. Eli mitäs hyötyä tällaisesta liuoksesta on, joka ei estä punkkeja kiinnittymästä, eivätkä ne välttämättä edes putoa pois kuoltuaan? Ja eikös punkki kuollessaan "oksenna" ihon sisään, joten onkohan kovin järkevää antaa niiden kuolla paikoilleen...? Ja toisekseen: eikös useimpien punkkiliuosten tehoa huononna esim. uiminen ja pesu?

Iänikuinen keskustelunaihe, mutta mitä teillä muilla on käytössä aseena punkkeja vastaan? Täällä Turun seudulla punkeroiset ovat todellinen riesa, jokaiselta metsälenkuralta niitä tarttuu vähintään yksi turkkiin tallustelemaan.

Ja sitten on näitä uutisia, joiden vuoksi asenne punkkipantoja ja muita -karkotteita kohtaan on (syystäkin?) erityisen kriittinen.

5 kommenttia:

  1. Myrsky: Voi viude, mikä punkero! Mulla oli se yks ja muita ei oo vielä ollu, enkä käytä mitään karkotteita.

    Tuisku: Punkero? Mää sanosin Myrskylle, että itte on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli kyllä kirjaimellisesti aika punkero, tollanen ällöttävä pehmeä pallo jo. Oot kyllä Myrsky aika onnekas, ku oot yhdellä punkeroisella selvinny!

      Poista
  2. Heh, kiitos kuvasta. Olen nimittäin märehtinyt, että mistä tunnistan koiraan (tai itseeni) kiinnittyneen punkin, kun en edes tiedä miltä se näyttää xD No nyt tiedän, yök. Meillä on koirilla käytössä jotkut apteekista ostetut "yrttipannat" punkkeja vastaan. En osaa sanoa kuinka hyvin niistä on ollut apua, kun ei tosiaan ole noita punkkeja kohdalle sattunut. Uskottelen siis itselleni, että hyvin toimivat :D Ihmeemmin ei siis kommentistani ollut apua :P Niin ja toistaiseksi olen kyllä edelleen uskaltanut noita pantoja käyttää, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrttipanta oli meilläkin käytössä ihan pentuaikana, mutta niiden teho on kai lähinnä psykologinen. Aattelin silti kokeilla, ne kun ovat myrkyttömiä eli vaikkei hyötyä oliskaan, niin ei ainakaan haittaakaan.

      Punkin irroituksessa on omat niksinsä, lähtee kyllä iisisti pois, kun vaan seuraa pihtien mukana tulleita ohjeita :)

      Jalon toinen nimi taitaa olla Punkkimagneetti, sen verran noita kahdeksanjalkaisia on tässä parin vuoden aikana jo nypitty irti :P

      Poista
  3. Me ei noihin myrkkyihin kosketa! Mami on syöttänyt meille valkosipulia kuureittain :D Ja eipä musta oo löytynyt kun yksi punkki (ennen valkosipulin alottamista).
    Tänkin apu on varmaan psykologinen..

    VastaaPoista

Jätäthän minulle virtuaalirapsutuksia tai muuten vain terveisiä käynnistäsi!