Tässä yks päivä kipossa oli vaan nappuloita, joten kaivoin nurkassa pyörineen namipyramidin käyttöön. Aikani kolistelin mielenosoituksellisesti tyhjän pyramidin kanssa, kunnes mamma hermostui meteliin ja nosti aarteeni piiloon sohvalle. Siis piiloon, voitteko kuvitella, ikään kuin mä en löytäis sitä sieltä... Hyppäsin perässä ja jatkoin pyörittelyä siis sohvalla. Kunnes...
Hups. Se tippu. |
Melkein kaiken se kestää, muttei näköjään pudotus+laminaatti -yhdistelmä oli liikaa. Halki meni, että räsähti.
Mamma! Mun lelu tais hajota. |
Mamma! Mitäs nyt tehdään? Auta! |
Viksuna koirana keksin kuitenkin pian, että koko pyramidin sisäpinta oli täynnä mitä mahtavimpia tuoksuja ja makuja. Siispä, käy se näinkin:
Niin ja juu, lopulta tän teatraalisen nälkänäytelmän tuloksena sain sinne ruokakippooni jauhislihaa... Kehkeh, oon aikas juonikas, vai mitä?
Kyl sää oot sitten melko tapaus. Kaikkesi teet ruokasi eteen. Ylävitonen kamu!
VastaaPoistaNiin julmaa kuin se onkin, ni välillä pitää tehdä koiruuksia jauhislihan eteen. Välillä kun mamma tosiaan koittaa laittaa kippoon nappuloita, tai jotain ällöä Pedigree-valmismössöä. Onneks oon oppinu hymylläni sulattaan mamman sydämen (ja sitä myötä jauhislihan pakastimesta)!
PoistaMahtavia ilmeitä, Jalo, paljonpuhuvia, kaikensanovia, ei ihme, että mammasi ymmärtää, mitä haluat...
VastaaPoistaKommunikointimme on täydellisyyttä hipovaa, sulavaa ja virheetöntä. Toimimme täydessä yhteisymmärryksessä mamman kanssa, siis ainakin mun mielestä ;)
PoistaNo oot kyllä juonikas! Sulla on ovela hymy tossa "Mamma! Mun lelu tais hajota" kuvassa. Mutta kyl kannattikin vähän rissata ja remeltää, ku sait jauhislihaa.
VastaaPoistaJoo, hymyilen kaikilla viidellä etualahampaallani, se on mun erityishymyni erityistilanteita varten :D
PoistaOi mikä komistus :)
VastaaPoistaKomistus kiittää ja kuittaa!:)
Poista